Turun juutalaisten ongelmia

Vielä 1890-luvun alkupuolella käytiin Turussa puutavarakauppaa nykyisellä Kauppatorilla, jonka nimi tuohon aikaan oli Aleksanterintori. Keväällä 1893 kaupunginvaltuusto päätti, että kyseiset liiketoimet siirretään Aninkaisten- eli Puutorille. Tämän takia oli taasen tarpeellisesti siirtää siellä olleet juutalaisten myymälät alemmaksi mäkeen, lähelle Tuureporinkadun ja Brahenkadun risteystä.

Asia ei muuttui astetta hankalammaksi, kun eräät talonomistajat Brahenkadulla ja Aninkaistenmäellä vastustivat sitä anomuksellaan. Heidän mukaan ei ollut syytä siirtää myyntikojuja heidän kulmilleen, sillä siten "he tulisivat kärsimään erittäinkin juutalaisten siivottomuuden ja heidän myymäläinsä luona vallitsevan melun vuoksi."

Tämä asia selvitettiin kaupungin taholta ja rahatoimiston edustajien mukaan em. syytöksissä oli perää. Asia arveltiin korjaantuvan helpoiten, mikäli juutalaisille ei enää myönnettäisi lainkaan kauppapaikkoja. Rahakamarin mukaan he voisivat jatkaa tuotteidensa myyntiä Aleksanterintorilla, kuten olivat suurelta osin tehneet jo aiemminkin. Tämä ei kelvannut maistraatille, joka päätti tehdä oman katselmuksen paikalla. Maistraatti totesi, että "siisteyden ja terveydenhoidon kannalta katsottuna ei voi puoltaa juutalaisten harjoittaman kaupan siirtämistä kauppatorille ruokatavarakaupan yhteyteen". Pikemminkin piti etsiä heille tilaa Aninkaistenkadun itäpuolelta, asumattomalta alueelta tai tekeillä olleen Aninkaisten torin koilliselta puolelta, läheltä kaivoa.

Asianomaiset itse, Turun juutalaiset kauppiaat torjuivat kaiken arvostelun. Lähettämässään kirjelmässä he sanoivat, että "puhtautta heidän tonttiessa ympäristössä valvoo terveyspoliisi yhtä tarkasti kuin muuallakin kaupungissa". Äänekäs elämä taasen johtui maaseudulta tulevien torimiesten juottaessa hevosiaan kauppojen edessä olevan kaivon luona. Lopuksi kauppiaat sanoivat monelle olevan mahdotonta lunastaa Aleksanterintorin kalliita myymäläpaikkoja.

Lopulta pormestari Juselius otti puheenvuoron kaupungin valtuusmiehien kokouksessa huomauttaen juutalaisten olevan erotettuja lainsäädännön kautta muista ihmisistä. Hän pyysi rahakamaria harkitsemaan asiaa vielä kerran ja näin myös tapahtui. Rahakamarin tuli etsiä sovelias paikka kaupoille, siten kuin se parhaaksi katsoo.


Eräs näistä monista kauppiaista oli herra Gumpler, joka asui samassa talossa toisen juutalaisliikemiehen, herra Klimitscheffifin kanssa. Kolmisen vuotta edellä kuvattuja tapahtumia myöhemmin sattui eräänä maaliskuisena sunnuntaipäivänä Läntisenkadun talossa numero neljä tulipalo Kauppiailta tuhoutui heidän omien ilmoitustensa mukaan irtain omaisuus melkein kokonaan. Rakennus, joka oli vakuutettu 15,000 markasta, kärsi lähes viidentuhannen vahingot. Lisäksi nahkurinsälli Suomiselta hävisi savuna ilmaan 130 markan verran tavaraa.

Talonomistaja, herra Laine, oli onnettomuuden sattuessa Nousiaisissa. Hän vakuutti poliisitutkinnassa, että Gumbler eli perheineen siististi ja moitteettomasti. Gumbler, hänen vaimonsa ja palvelijatar Ida Nordlund olivat sunnuntai-iltapäivällä siistineet kotiaan tulevaa pääsiäistä varten. Kynttilän valossa olivat em. kolme henkilöä käyneet useampaan kertaan eräässä huoneessa etsimässä kadonnutta vaateripustinta.

Oven luona olleet hamppukankaiset verhot olivat luultavasti syttyneet tästä kynttilästä, sillä palon huomasi ensin kadun toisella puolella sattumalta kyläillyt Gumplerin sisko, Bertha. Tämä oli heti tapahtuman nähtyään kiiruhtanut veljensä luo ja siellä sitten todettiin valkean olevan irti. Omaisuus oli pahasti alivakuutettu, koska muutoin maksut olisivat nousseet hyvin korkeiksi samassa talossa olleen ruutikaupan takia. Näin vahinko jäi kauppiaan itsensä kärsittäväksi.

Joensuun asemakaavasta

Joensuun kaupunki perustettiin tsaari Nikolai I:n käskyllä vuonna 1848. Pohjois-Karjalan nykyinen pääkaupunki tuli pitkin 1800-lukua tunnetuksi käsityön ja kaupan paikkana. Kun se lisäksi sai 1860 tapulikaupunginoikeudet samalla, kun elinkeinotoiminnan rajoitukset suurimmalta osin poistuivat, lähti Joensuu vahvaan kasvuun. Ison osan menestystarinasta loivat paikalliset sahalaitokset.

Toisaalta on muistettava se tosiseikka, että Joensuu oli 1800-luvun lopulla yksi Suomen suurimmista satamakaupungeista. Pielisjoen kautta kulkivat karjalaiset kauppiaat kaupunkiin ja takaisin. Kun vielä 1870-luvulla saatiin vesireitit kanavointien avulla parempaan järjestykseen, kasvoivat liikennemäärät entisestään.

Kun vuosisatoja kaupungit olivat kehittyneet pikku hiljaa rakennusten ollessa vieri vieressä, olivat tulipalot alituisena uhkana niiden turvallisuudelle. Tästä surkeimpana esimerkkinä moneen kertaan palanut Turku, joka käytännössä rakennettiin lähes kokonaan uudelleen vuoden 1827 palon jälkeen. Suomen Julkisissa Sanomissa arveltiin huhtikuussa 1858, että Joensuun kohdalla pitäisi turvautua vieläkin harvempaan asemakaavaan kuin mitä Turussa oli tehty em. palon jälkeen. Turkulaiset olivat ahtaneet yhteen kortteliin neljä taloa, kun taas Joensuulle kaavailtiin alla näkyvän tapaista kaupunkikuvaa. Perusideana oli "ei pala muuta kuin 1 kartano kerrallaan, pahimmassakaan tulipalossa".

Eevan surkea kuolema

Marttilan Huovariston kylän Broman eli Ristimäen ratsutilalla oli useita torppia, joista yksi oli nimeltään Välikylä. Sen torpparina oli 1810-luvun lopulta lähtien Juho Juhonpoika, jonka isä oli Välikylän aiempi "isäntä". Vaimonsa Eeva Simontyttären Juho kävi noutamassa Halikon Toivilan kylän Sirkkalan talosta.

Marttilan rippikirjoissa sekä Juho että Eeva merkitty vuonna 1796 syntyneiksi, mutta morsian oli kyllä ehtinyt tulla maailmaan jo vuotta aiemmin. Ihmisten muuttaessa paikkakunnalta toiselle ja pappien siirtäessä henkilötietoja rippikirjasta toiseen tapahtui useasti pieniä virheitä. Näitä on sitten sukuaan tutkivan välillä selviteltävä melkeinpä hengästymiseen saakka saadakseen tolkkua kunkin henkilön sukuperään.

Välikylän torpassa Juholle ja Eevalle syntyivät lapset Juho Vilhelmi, Kustaa, Efraimi, Jooseppi, Antti, Kalle, Maria Juliana ja Vilhelmina vuosien 1818-1837 välisenä aikana. Ajanjakson loppupuolella torppa sai uuden nimen Tuuteri, kun taas lapsista ainakin Antti otti käyttöön sukunimen Nikander.

Aikaa myöten perhe hajaantui maailmalle ja Tuuterille jäivät Juho, Eeva sekä lapsista Jooseppi. Vanha torppari Juho Juhonpoika menehtyi keväällä 1861 ja näin mökissä asuivat vain aikamiespoika Jooseppi ja hänen äitinsä. Elämä kulki vakaasti eteenpäin, kunnes saapui joulu vuonna 1864. Sitä vietettiin torpassa työn merkeissä, sillä tuon ajan ihmisillä oli tekemistä jatkuvasti. Eevan ja Joosepin oli tarkoitus ehtiä joulusaunaan yhtä aikaa, mutta poika ehti askareiltaan ensin valmiiksi.

Näin hän lähti saunaan äidin jäädessä puuhiensa ääreen. Kun poika sitten palasi löylyistä, riensi Eeva nauttimaan jouluisesta saunasta. Jooseppi jäi keittelemään itselleen iltapalaa ja tämän syötyään hän paneutui pitkälleen. Joskus kahden aikaan yöllä mies heräsi ja huomasi, ettei äiti ollut vieläkään tullut takaisin saunasta. Pahaa aavistellen juoksi Jooseppi saunalle, missä häntä odotti karmea näky. Eeva-äiti oli pudonnut tai kaatunut lauteilta suoraan kiuaskivien päälle. Tapauksesta Suomen Julkisia Sanomia -lehteen kirjoittanut marttilalainen tiesi kertoa, miten ruumis vielä kihisi kuuman kiukaan päällä maatessaan. Jooseppi veti äitinsä välittömästi pois kiviltä, mutta kaikki apu oli tietenkin turhaa. Eeva Simontyttären elämä oli päättynyt hirveällä tavalla joulusaunaan vuonna 1864.

Karjalohjan Immolan Henrik

Henrik Henrikinpoika asui Karjalohjan Immolassa. Hän oli kirkkoväärti, katselmuskirjuri ja myöhemmin "inspehtori". Hänen puolisokseen tuli vuonna 1674 Immolan jahtivoudin leski, Margareta Jeremiaantytär.
Henrik kuoli 1.3.1713, jota ennen 1711 Immolan ratsutila siirtyi Margaretan pojalle ensimmäisestä avioliitosta, Nils Axelinpojalle. Margareta kuoli 26.2.1728.

Henrikin ja Margaretan lapset käyttivät sukunimeä Tallqvist. Nimi tuli isoisä Henrikin kotipaikan Tallaan, Tallnäs, mukaan. Tallqvist on nimenä melko yleinen, muita kotipaikan mukaan nimettyjä Tallqvist-sukuja olivat esim. Karkkilan Haaviston Talleen ja Sipoon Härtsbyn Tallbåskin suvut; Tallqvist oli myös yleinen sotilasnimenä.

1.Nimetön lapsi, k. 1675.
2.Sofia Tallqvist, k. 1747, pso. kappalainen Johan Oxenius, ks. suku Oxenius.
3.Margareta Tallqvist, puoliso 28.5.1702 Angelniemen kappalainen Erik Limnelius.
4.Anna Kristina Tallqvist, eli naimattomana Immolassa 1727, mahdollisesti sama kuin Anna Tallqvist, joka vielä eli 1767 ja oli naimisissa Siuntion pitäjänapulaisen Henrik Lemströmin kanssa.

Henrik ehti kuolla juuri ennen isovihan miehitysajan alkamista, mutta Margareta joutui sen kokemaan. Vuonna 1713 venäläisen sotajoukko tuli Karjalohjalle elokuun kahdeksantena päivänä, Laurinmessun aattona. Joukko oli lähtenyt viereisestä Pohjan pitäjästä ja nyt se leiriytyi kolmeksi päiväksi Lönnhammarin kylään kaikkine kahdeksine lippueineen. Saapumisen jälkeen lähetettiin sotilaallisen täsmällisesti partioita eri puolille lähikyliä.

Långvikin kylään samonnut partio anasti kaiken karjan ja turmeli samalla viljasadon. Skepparsin talon Johan Nilsinpoika joutui tässä yhteydessä ryöstetyksi perusteellisesti, häneltä vietiin päällä ollutta paitaa lukuunottamatta kaikki. Tämä saman kohtalon koki myös naapuritalo Tavian isäntä.

Hieman kauempana sijaitsevan Katteluksen rusthollari Sven Nilsinpoika, Immolan Henrikin serkku, joutui myös ryöstelyn uhriksi. Kuusian kylässä sotajoukot oleskelivat kaksi yötä pelloilla ja tuhosivat samoin tein ruissuovat ja veivät mennessään kaikki eläimet, niin ettei "sorkkaakaan jäänyt". Huono onni oli myös Lohjan Vohloisten kartanonomistajalla, herra Rehbinderillä. Tämän palvelusväki vei suurin vaivoin irtainta turvaan Kattelukseen, mutta siellä tavarat joutuivat venäläisten käsiin.

Tarkempia tietoja perheen kahden tyttären, Sofian ja Margaretan myöhemmistä vaiheista saat kotisivujeni Tallqvist -linkin takaa.

Helsinki-Hämeenlinna 17.3.1862

Helsingistä Hämeenlinnaan rakennettu maamme ensimmäinen rautatie valmistui liikenteelle 1862 ja ensimmäinen matka tehtiin 17. päivänä maaliskuuta. Pituutta tällä uudella radalla oli 108 kilometriä. Matkan varrelle oli tehty viisi pysäkkiä, joista ensimmäinen löytyi Tikkurilasta. Matka Helsingin "asentopaikalta" alkoi tasan kello kahdeksalta ja Tikkurilaan tultiin aikataulun mukaan varttia vaille yhdeksän. Seuraava pysähdys oli Järvenpäässä, mihin höyryjuna saapui 9.35. Hyvinkäälle puskuteltiin 10.45, Riihimäelle 11.20 ja Turenkiin 12.10. Määränpäähän Hämeenlinnaan höyryjuna tuli, mikäli oli pysynyt aikataulussaan, kello 12.40. Koko matkaan kului siis lähes viisi tuntia. Toiseen suuntaan tultiin noin 10 minuuttia nopeammin.

Tällä hetkellä InterCity juna taittaa tuon taipaleen melko tarkalleen yhdessä tunnissa. Mikä on matka-ajassa voitettu, on luultavasti hävitty tunnelmassa. Ensimmäisten matkustajien tunnelmia on Juhani Aho kuvannut hurmaavalla tavalla;

"Ja sitten se oli alkanut liikkua … siinä ne nyt olivat, ja nyt se kulki täyttä vauhtia…

—Tule, Matti, istumaan, ettet putoa … onhan tässä sijaa … minun vieressäni! sanoi Liisa vapisevalla äänellä ja puristautui yhä lujemmin penkin laitaan kiinni.

—Eihän tästä … minnekä … pudonne, sanoi Matti, mutta siirtyi kuitenkin penkille istumaan ja tarttui käsipuuhun kiinni.

Yhä kiihtyi kulku, metsät ja maat vilisivät silmissä, kun ikkunasta ulos katasti … välistä se viheltää hihkaisi, että selkäpiitä karmi … ja silloin tällöin paiskasi valkean savun ikkunan eteen.

Matti ja Liisa istuivat vastakkain, tuijottivat toisiinsa ja pitelivät kiinni. Kummastakin tuntui heistä, kuin istuisivat he vauhkon hevosen rattailla, joka suitsettomin suin alamäkeä laukkasi. Kerran oli Liisa koskea laskenut, mutta ei se niin hirveätä ollut kuin tämä… Ei Liisa uskaltanut ulos ikkunasta katsoa, Matti uskalsi vain välistä vilkaista.

Mutta kokivat Matti ja Liisa kuitenkin olla niin, ettei toinen saattaisi sanoa toisen pelänneen.

—Eihän meillä tässä mikä hätänä ole, koki Liisa vakuutella Matille.

—Mikäpähän tässä lie meillä sen kummempi kuin muillakaan.

—Onko täällä muitakin?

Liisa istui siinä selin muuhun vaunuun eikä nähnyt muita kuin Matin.

—Näkyyhän tuolla olevan.

Liisa vähän rauhoittui, kun oli muitakin.

—Onko monta?

—Etkö sinä saata itse katsoa? … etkö uskalla päätäsi kääntää—?

Liisa uskalsi … heitti kätensä irti ja kääntyi katsomaan… Taisihan siinä sentään pitelemättäkin pysyä…"


Kovin useasti ei pääkaupungistamme Hämeenlinnan suuntaan matkattu, sillä ensi alkuun lähtöjä oli vain maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Hämeenlinnasta Helsingin suuntaan pääsi sitten tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Pyhäpäivisin ei vuoroa ajettu. Maksut, ohjeet ja säännöt, "jotka yhteiselle liikunnolle ja järjestykselle owat wälttämättömät, ilmoitetaan w.t. Liikunnan-päämieheltä, överstiluutnantti Georg Strömbergiltä", todettiin Suomen Julkisten Sanomien lyhyessä ilmoituksessa maaliskuun 13. päivänä.

Pormestari Johan Adolf Strömbergin ja Antoinetta Agricolan poika Georg Adolf kävi Haminan kadettikoulua, palveli muutaman vuoden tykistössä sekä vesi- ja tierakennuskunnassa. Vuosina 185762 hän oli Helsinki-Hämeenlinna radan rakennuspäällikön apulaisena, radan valmistuttua liikennepäällikkönä ja vuosina 1868-1870 Riihimäen-Pietarin radan piiri-insinöörinä. Uran huipensi rautatiehallituksen ylitirehtöörin virka 1874-1903.

Pianistin suomalaisia juuria etsimässä

Kun sain muutama kuukausi sitten yhteydenoton Amerikasta eräältä sukujuuriaan selvittävältä henkilöltä, herkistyivät silmäni nähdessäni hänen viestissään sukunimen Hagelberg. Kuten ehkä jotkut juttuihin pitempään perehtyneet ovat huomanneet, olen ollut ajoittain mukana Karjalohjan Lohjantaipaleen Hakalan talosta lähtöisin olleen tuon nimisen suvun tapaamisissa vuodesta 2001 lähtien.

Tässä Yhdysvaltoihin siirtyneen suvun tapauksessa ei kumminkaan ollut kyse Hakalan jälkeläisistä. Sen sijaan ongelma alkoi purkautua siitä tiedosta, että kyseisen siirtolaisen isoisän isä oli Siuntiossa 1834 syntynyt Johan Hagelberg. Tämän vanhemmat olivatkin jo tiedossa, sillä hänen äitinsä Maja Stina Samuelsdotter oli erään suoran esi-isäni sisar. Maja Stinan puoliso ja Johan isä Carl Hagelberg taasen oli pariskunnan vihkimisen aikaan vuonna 1831 muonatorpparina Lohjan Kiviniemen Hakaskytän talossa.

Vaikka tässä nyt pyöritään aivan Karjalohjan Hagelbergien myöhemmillä asuinsijoilla, löytyvät tämän muonatorpparin vanhemmat Perniöstä. Siellä oli vihitty 1799 sotilas Johan Hagelbergin ja Stina Johansdotter. Aviopari asusti jatkossa Tuohitun kylässä, missä myös Carl syntyi vuonna 1805. Avioiduttuaan 1831 Maja Stina Wileniuksen kanssa, asui perhe jatkossa Siuntion Lieviön l. Skräddarskogin Sohlbackan torpassa, kunnes he asettuivat Nummen Tavolan kylän Ali-Seppälän Grönbackan torppaan. Maja Stinansa kanssa Carl sai kahdeksan lasta, mutta liitto päättyi vaimon kuolemaan 1852. Muutaman kuukauden päästä Carl Hagelberg löysi uuden vaimon Nummen Leppäkorvella syntyneestä pitäjänsuutarin tyttärestä, Maria Ekströmin. Hänen kanssaan lapsia tuli vielä kolme lisää.

Amerikan siirtolaisemme esi-isäksi Carlin lapsista sattui vuonna 1834 Siuntiossa syntynyt Johan. Hän asui aikuisiällä Lohjalla ja oli naimisissa Eva Stina Nybergin kanssa. Tämän Eva Stinan isä oli Michel Nyberg ja äiti Kaisa Johansdotter. Erikoista kylläkin, Michel Nyberg oli tullut Karjalohjan Lohjantaipaleen Kattlan talon isännäksi ja tämä talo oli edellä mainitun Hakalan naapuri. Näin kummallisella tavalla perniöläiset Hagelbergit sivuavat karjalohjalaisia kaimojaan. Eva Stina kuoli jo 1872 ja Johan otti toiseksi vaimokseen helsinkiläisen Ida Josefina Ekbergin.

Johan Hagelbergin ja Eva Stina Nybergin lapsista vuonna 1870 syntyneen Johan Ferdinandin löydämme 1890-luvulla Turun kaupungista hatuntekijänä. Siellä hän myös menee naimisiin taustaltaan toistaiseksi tuntemattoman Sigrid Grahnin kanssa ja muuttaa vuoden 1902 paikkeilla siirtolaiseksi Yhdysvaltoihin perheineen. Johan Ferdinandin tyttärentytär, tämän kirjoitelman innoittaja ja alullepanija on pianisti Jane Perry-Camp. Hän on yhdessä miehensä, säveltäjä Harold Schiffmannin kanssa levyttänyt useita klassisen musiikin albumeita sekä tehnyt kiertueita sekä Yhdysvalloissa että Euroopassa.

Jane Perry-Camp on loppujen lopuksi sukua tämän blogin tekijälle useampaa eri kautta, mikä alun Hagelberg -epäselvyyden jälkeen tuntui todella mukavalta yllätykseltä.

Vähemmän mukavia sukulaismiehiä

Historiallisessa Sanomalehtiarkistossa voi törmätä vähemmän mairitteleviin tarinoihin kaukaisista sukulaismiehistä. Tämä lyhyt kertomus ilmestyi Auran numerossa 143 kesäkuun 26. päivänä vuonna 1894.


Waroitus kuokkatyöantajille


Kevätkesänä saapui kolme miestä kuokkatyön etsintään Tattulan kylään Perttelissä, jotka oman ilmoituksensa mukaan sanoivat nimensä olevan seuraavat; Linden kotoisin Kiskosta, Hagelberg kotoisin Nummelta Uudenmaanlääniä ja Viktor Virtanen Somerolta. Näiden onnistuikin saada mainittua työtä eräästä talosta, sekä asunnon ja ruuan työn ajaksi eräästä torpasta myöskin mainitusta kylästä lupauksella maksaa sittekuin työstä muka saadaan.

Työnsä tekivät jotakuinkin huonosti mutta saivat kumminkin siitä rahansa, jolla sitte aamulla piti suoritettaman sekä asunto että ruoka, mutta yöllä torpan väen nukkuessa läksivätkin veijarit karkuun, ties minne jättäen torpanväen ruuat ja asunnot maksamatta jotta pyydetään yleisöä olemaan varoillaan moisien veijarien houkutuksista.

The Genealogist

Joosepin elämä

Kosken Tl Tuimalan kylän Mäkilän ratsutilaa isännöi 1800-luvun alkuvuosina Marttilan Huovaristolta kotoisin ollut Mikko Broman puolisonaan tilan edellisen isännän, Lauri Sarinin tytär Valpuri. Pariskunnalle syntyi Tuimalassa seitsemän lasta, joista ainakin kolme kuoli aivan pienenä.

Esikoistytär Maria sai miehekseen Mäkilän Nummilan torpparina ja suutarina myöhemmin olleen Heikki Matinpoika Skgströmin, joka oli kotoisin Jättölän Pertuntalon torpasta. Seuraava lapsista oli poika David, joka asui koko ikänsä naimattomana Nummilassa, kuten myös hänen pikkusiskonsa Anna. Anna kuoli lapsettomana 1844 ja David 1860.

Mikko Bromanin ja Valpurin lapsista nuori oli poika Jooseppi, joka ehti elämänsä alkupuoliskolla asua Marttilan Vättilässä ja Purhalassa renkinä. Vuonna 1836 hän palasi tältä kolmevuotiselta matkaltaan takaisin Koskelle, missä rengin työsarka jatkui Hongiston kylän Mikolassa. Sieltä jo aikamiehen ikään ehtinyt Jooseppi siirtyi Talolan Franttilan rengiksi, kunnes palasi kotikonnulle Tuimalaan, Vingiön talon renkien joukkon. Talolassa ollessaan hän oli löytänyt vaimon Iso-Sorvaston Mäkelästä. Anna Liisa Heikintytär ja Jooseppi Mikonpoikan viettivät häitään kesäkuussa 1843.

Lapsia ei pariskunnalle koskaan tullut ja kun he lopulta asettuivat Tuimalan Mäkilän talon Nummilan torppaan, asui perheessä em. Joosepin veli David. Elo pienessä torpassa ei varmaankaan ollut helppoa, sillä huhtikuussa 1857 joutui virkavalta turvautumaan kuninkaalliseen määräykseen toukokuun 11. päivältä 1774. Sen mukaisesti pani Marttilan pitäjän kihlakunnanoikeus talvikäräjillä 1857 mielipuolisen torpparin, Jooseppi Mikonpojan holhouksen alaiseksi. Hänen valvojakseen määrättiin Heikki Matinpoika Näyskä Vilukselan kylästä Somerolla.

Tämä Heikki ei ollut kukaan muu kuin em. suutarin Heikki Skogström, joka oli nyt isäntänä Näyskällä. Näin tämä huoltajan tai valvojan nimeäminen saa yksinkertaisen selityksen. Maria Mikontytär menehtyi vesitautiin maaliskuussa 1860. Joosepin vaimo Anna Liisa oli kuollut jo elokuussa 1854, mutta tavalla tai toisella oli leski onnistunut pääsemään uusiin naimisiin. Nuorikko Karoliina Juhontytär oli miestään 24 vuotta nuorempi ja kotoisin Loimaalta. Pari ehti olla naimisissa melkein parikymmentä vuotta, kunnes Jooseppi Mikonpoika kuoli "tuntemattomaan sairauteen" elokuun viimeisenä päivänä 1871. Vaimo Karoliina palasi takaisin Loimaalle ja Nummilaan tuli uusi torppari.

Wiinan tislaamisesta

Tänää heittäydytään runolliseksi ja luetaan W. Vaajasen suomentama Wilhelm von Braunin teksti viinasta;

Terveet olit ajut kuorressansa,
    Tarkat tutkimahaan menojansa;
            Valliten ruumista.
    Vapaa oli pääkin poltteistansa,
    Kun ei vielä viinan keitin kanssa
            Haettu saalista.

    Viinan kohmelo, tuo hirmu kumma,
    Makas vielä kovin vankittunna
            Jyvän sisustassa.
    Kasvoin kohistus ja nenäin puna,
    Sinertävälle pohjall’ maalattuna,
            Ol’ outo Suomessa.

    Pannu kiehuu! Kas kuink’ myrkky syntyy!
    Viina kuohuu kuorestaan ja tyyntyy;
            Jokainen kurkku juo.
    Kaikki ajut tästä kohta heittyy,
    Maa ja taivas silmäin edest’ peittyy;
            Järki tän myös suo.

    Taivaan kaikki neljä pieltä vääntyy,
    Mielet kaikki harhateille kääntyy,
            Ja kuonot kukkivat.
    Juopot muuttaa kaikki, päivän yöksi,
    Luonnon juoman, veden, hirmu työksi,
            Itseltäns tukkivat.

    Nypyt nousee tuliselle poskell’,
    Käsi vapisee kun venhe koskell’
            Ja kieli sammeltaa.
    Eläin häpee; mies, Jumalan kuva,
    Se ainoa, kun luonnos on asuva,
            Vallitaan viinalta.

    Ydinten myrkky! Elikoiden kauhu!
    Miesten mieli! Palavan ajun sauhu!
            Ken keksi juomasi!?
    Joo – saatanas, Herraa kiusaten turhaan,
    Kateudest’ aivostel’ ihmis-murhan
            Ja – viinaa itkeili.

    Kunniakses kaikki kansat pauhaa,
    Raittiuden neuvoill’ aika nauraa,
            Suitsuttain uhrias.
    Koko maanpiiri templikses on tehty,
    Mutt’ saarnastuolis on tääll’ aina nähty,
            Pohjaisess’ isänmaass’.

    Ylt’ympäri, kuin susi, sinä ahmaat,
    Lihan ja ytimen pois luista kalvat,
            Syöt kaikk’ ja isoot vaan.
    Säännöt ja sakot turhaan uhkaa,
    Vallassas ovat ne, kun tuuless’ tuhka,
            Ja sulta poljetaan.

    Sanoppas mull’, etkös alati liehu,
    Kuss’ kapinan ja murhan poltti kiehuu
            Roistojen väliltä?
    Kun trenki haukkuu ja isäntä horjuu,
    Eikös se viina lie, kun järjen torjuu
            Pois kunnon retkiltä.

    Kuin peikko lymy-aarrettansa varjoo,
    Samoin myös juoppo tarkan silmän tarjoo
            Suudellull’ pullolle.
    Koska kerran tuomion torvi kaikaa
    Sitten myös, luulen, alkaa kiellon aika
            Tuoll’ viinan poltolle!?

    Helvetin keitti! juolaalle sä hengell’
    Tien suljit sinn’, kuss’ asuu Herran engel’,
            Jonn’ sinutta ol’s tull’.
    Vieraasi lopuks’ sinä vielä saatat
    Tulimereen, jost pappi taitaa saarnat,
            Ja – voitto ompi sull’.

Ekqvistin perhe Tammella

Karjalohjan Tammiston kylästä lähtöisin olleen Ekqvist-suvun vesa Kaarlo August oli syntynyt Nummen Varttilan kylän Tammen talossa vuonna 1853. Hänen isänsä August Vilhelm Ekqvist oli tullut Nummelle Karjalohjalta naituaan Tammen edellisen isännän tyttären, Ulrika Lovisan. Tämän isä Erik Silen oli hankkinut elantonsa nahkurina, kunnes oli tullut Tammen isännäksi naituaan edellisen isännän tyttären.

Karl August sai sitten Tammen haltuunsa isänsä kuoltua 1886. Hänen oma äitinsä Ulrika Lovisa oli kuollut vuonna 1868, mutta isä August Vilhelm haki uuden puolison Pusulan Ahonpään Kurjen talosta. Margareta Sauren tuli 1869 Tammen emännäksi, mutta reilut 10 vuotta myöhemmin oli tilanne talossa varmaankin melko lailla ikävä. Entisaikojen rippikirjojen armottomien merkintöjen mukaan Margareta Sauren oli "mielipuoli". Näin lapset Kaarlo August, Niilo Edvard, Juhana Viktor ja heidän velipuolensa Viktor August joutuivat hoitamaan äitipuoltaan tämän loppuelämän ajan. Veljeksistä Juhana Viktor oli jo ehtinyt naimisiin Matilda Danbomin kanssa.

Kaarlo August löysi itselleen vaimonsa vasta 1898, kun hän meni naimisiin itseään lähes 20 vuotta nuoremman Aurora Aleksandra Amnellin kanssa. Tämä liitto päättyi nuoren morsiamen kuolemaan vain muutaman kuukauden jälkeen alkuvuodesta 1899. Huhtikuussa samana keväänä Kaarlo August pisti toimitusmies Kosti Nefflingin avulla pystyyn huutokaupan, jossa hän myi vaimovainajansa poismenon johdosta "kaikenlaista irtainta tavaraa, nimittäin naisen pito- ja käyntivaatteita, viljaa kaiken lajista, perunoita, heinänsiemeniä, karjan rehua, elukoita: hevonen, lehmiä, hiehoja, vasikoita ja lampaita". Ilmeisesti kyseessä oli perinnönjaon rahoittaminen, sillä muutoin koko huutokauppa käy käsittämättömäksi.

Soveliaan ajan kuluttua Ekqvist löysi toiseksi vaimokseen Pusulan kotoisin olleen Aleksandra Vilhelmina Stigellin. Ensimmäisestä aviosta syntynyt poika Kaarlo Einari oli kuollut vauvana, mutta toisesta liitosta syntyi ainakin kolme poikaa; Kaarlo Valfrid, Kaarlo Einari ja Toivo Johannes.  Näistä viimeksi mainittu jäi Tammen isännäksi.

Mainittakoon, että edellä kerrottu rippikirjamerkintä "mielipuolesta" saattoi tarkoittaa melkein mitä tahansa sairautta, joka oli heikentänyt Margareta Saurenin henkistä terveyttä. Pappien lääketieteen asiantuntemus ei perustunut koulutukseen eikä 1800-luvun lopulla maaseudulla voitu välttämättä päästä pätevän lääkärin vastaanotolle. Perheenjäsenet hoidettiin mahdollisimman pitkälle omin voimin.

Uusi sukulaisperhe

Pitkästä aikaa tuli etsittyä myös uusia henkilöitä omiin sukupuihin. Eräs, ei niin kovin kaukainen sukulaistyttöni oli Lohjan Outamon rusthollin Lahden torpassa 1817 syntynyt Gustava Fredrika Samuelintytär. Hänen isänsä, rakuunan poika ja torppari Samuel Eliasson mainitaan myös sukunimellä Willig.

Gustava Fredrika lähti 16 vuoden iässä kotitorpastaan piiaksi Lylyisten kylän Yli-Hontin taloon, mistä hän jatkoi jo seuraavana vuonna Karstun Mikolaan ja edelleen 1836 Kajolan yksinäistaloon. Sieltä tie vei hänet 1841 Karstun kylän Joenpellon ratsutilalle. Tässä vaiheessa hänet mainitaan Lohjan rippikirjassa sukunimellä Wilenius. Tätä samaa nimeä käyttivät hänen sisaruksistaan Maija Stiina, Samuel ja Adolf Wilhelm. Näistä Samuel on suora esi-isäni muutaman sukupolven takaa.

Joenpellolla Gustava Fredrika ehti olla kolmisen vuotta, kunnes 1844 hän meni naimisiin torppari Johan Fredrik Wikmanin kanssa. Aviomies oli tullut isänsä jälkeen Nummen pitäjän Sitarlan kylän Pellin talon Kujanpään torppariksi. Tämä avioliitto on itselleni sukututkimuksellisesti mielenkiintoinen, sillä myös Johan Fredrik on sukulaiseni, tosin paljon kaukaisempi kuin vaimonsa.

Molemmat aviopuolisot ovat sukua isoäitini vanhemmille, Gustava Fredrika hänen äitinsä puolelta, kun taas Johan Fredrik oli isoäitini isän "serkkupoika". Taustalla lymyävät, kuten oheisesta esipolvitaulustosta selviää, mm. Lohjan Roution Rautell -suku sekä Karjalohjan Ilmoniemen Rasvan rustholli. Gustava Fredrika esipolvista löydämme esimerkiksi hyvin paljon keskustelua sukututkimuspiireissä herättäneet Brennerit Helsingin Kulosaaresta. Toisaalta hänen isoisänsä, rakuuna Elias Olofsson Willigin sukuperä on edelleen, 20 tutkimusvuoden jälkeen, hieman avoin. Vaikka olen merkinnyt hänen isäkseen suomusjärveläisen rakuunan, Olof Wahlbergin, ei tästä sukulaisuussuhteesta löydy selkeää rippikirjamerkintää.


Tässä alla Gustava Fredrikan ja Johan Fredrikin tyttären, Aurora Fredrikan esivanhempaintaulusto;

Taulu 1

. Aurora Fredrika Wikman. Syntynyt 22.08.1856 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Isä Taulu 2. Äiti Taulu 3. –Puoliso 25.03.1882 Nummi Adolf Johan Loman. Syntynyt 28.07.1852 Lohja, Karstu, Joenpellon talon Alhonpään torppa. Torpparin poika Lohjan Karstun kylän Joenpellon talon Alhonpäästä.
Taulu 2

I. Johan Fredrik Wikman. Syntynyt 22.11.1819 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Kastettu 24.11.1819 Nummi. Kuollut 15.12.1892 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Torppari. Isänsä jälkeen Nummen Sitarlan Pellin talon Kujanpään torpparina. Isä Taulu 4. Äiti Taulu 5. –Puoliso 1844 Lohja Fredrika Gustava Wilenius. Syntynyt 12.01.1817 Lohja, Outamo, Lahden torppa. Kuollut Tuntematon 12.08.1886 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Piika. Taulu 3.
Aurora Fredrika Wikman. Syntynyt 22.08.1856 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Taulu 1.

Taulu 3

I. Fredrika Gustava Wilenius. Syntynyt 12.01.1817 Lohja, Outamo, Lahden torppa. Kuollut Tuntematon 12.08.1886 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Lähti 1833 kotitorpastaan Lohjan Lylyisten kylän Yli-Hontin taloon piiaksi.

Sieltä 1834 Karstun Mikolan talon piiaksi, josta 1836 Kajolan yksinäistaloon.

Kajolasta 1841 Karstun Joenpellon rusthollin piiaksi. Joenpellolla mainitaan ensimmäisen kerran sukunimellä Wilenius.

Meni siellä ollessaan naimisiin Nummen Sitarlan kylän Pellin talon Kujanpään torpparin, Johan Fredrik Wikmanin kanssa. Piika. Isä Taulu 6. Äiti Taulu 7. –Puoliso 1844 Lohja Johan Fredrik Wikman. Syntynyt 22.11.1819 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Kuollut 15.12.1892 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Torppari. Taulu 2.
Aurora Fredrika Wikman. Syntynyt 22.08.1856 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Taulu 1.

Taulu 4

II. Fredrik. Syntynyt 19.07.1783 Nummi, Oinola. Kuollut Vanhuuden heikkous 18.02.1870 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Torppari. Torppari Nummen pitäjän Sitarlan Pellin talon Kujanpäässä. Oli leski mennessään naimisiin Ulrikan kanssa.

Vanhemmat Nummen Oinolassa asunut unilukkari Henrik Henriksson ja vaimonsa Maria Henriksdotter. –Puoliso 27.12.1812 Nummi Ulrika. Syntynyt 31.12.1783 Suomusjärvi, Nummijärvi. Kuollut Vanhuus 20.09.1860 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Taulu 5.
Johan Fredrik Wikman. Syntynyt 22.11.1819 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Kuollut 15.12.1892 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Torppari. Taulu 2.

Taulu 5

II. Ulrika. Syntynyt 31.12.1783 Suomusjärvi, Nummijärvi. Kastettu 01.01.1784 Suomusjärvi. Kuollut Vanhuus 20.09.1860 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Isä Taulu 10. Äiti Taulu 11. –Puoliso 27.12.1812 Nummi Fredrik. Syntynyt 19.07.1783 Nummi, Oinola. Kuollut Vanhuuden heikkous 18.02.1870 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Torppari. Taulu 4.
Johan Fredrik Wikman. Syntynyt 22.11.1819 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Kuollut 15.12.1892 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Torppari. Taulu 2.

Taulu 6

II. Samuel Willig. Syntynyt 10.01.1785 Nummi,Hyvelä. Kastettu 12.01.1785 Nummi. Muonatorppari, renki. Oli vihittäessä kapteeni Gerttenin renkinä ja asui Nummen pitäjän Hyvelän kylän Paakkalan talon Hakalan torpassa

Muuttivat viimeistään vuoden 1813 alussa Hakalasta pois Lohjan Outamoon Lahden torppareiksi.

Asui Lahden torpassa puolisonsa kanssa vielä 1850-luvulla. Isä Taulu 12. Äiti Taulu 13. –Puoliso 29.09.1807 Nummi Hedvig Hyrsberg. Syntynyt 17.01.1789 Nummi,Hyvelä. Piika, torpan emäntä. Taulu 7.
Fredrika Gustava Wilenius. Syntynyt 12.01.1817 Lohja, Outamo, Lahden torppa. Kuollut Tuntematon 12.08.1886 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Piika. Taulu 3.

Taulu 7

II. Hedvig Hyrsberg. Syntynyt 17.01.1789 Nummi,Hyvelä. Kastettu 18.01.1789 Nummi. Piika, torpan emäntä. Vihkimisen aikaan vuonna 1807 oli piikana Nummen pitäjän Hyvelän kylän Paakkalan talossa, jossa tuleva miehensä oli samaan aikaan renkinä.

Lohjan vuosien 1831-1837 rippikirjassa merkitty tekstillä "bräcklig", vaivainen. Isä Taulu 14. Äiti Taulu 15. –Puoliso 29.09.1807 Nummi Samuel Willig. Syntynyt 10.01.1785 Nummi,Hyvelä. Muonatorppari, renki. Taulu 6.
Fredrika Gustava Wilenius. Syntynyt 12.01.1817 Lohja, Outamo, Lahden torppa. Kuollut Tuntematon 12.08.1886 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Piika. Taulu 3.

Taulu 10

III. Erik. Syntynyt 30.09.1737 Lohja, Karnainen. Kuollut 22.11.1808 Suomusjärvi,Nummijärvi. Haudattu 1808 Suomusjärvi. Talollinen. Rusthollarin poika Lohjan Karnaisten Sedolan talosta. Tuli vihittäessä vaimonsa kotitalon, Suomusjärven Nummijärven Uron isännäksi ainakin vuosiksi 1771-1797. Isä Taulu 20. Äiti Taulu 21. –Puoliso 18.10.1770 Suomusjärvi Maria. Syntynyt 1750 Suomusjärvi, Nummijärvi. Kuollut 08.02.1816 Suomusjärvi,Nummijärvi. Emäntä. Taulu 11.
Ulrika. Syntynyt 31.12.1783 Suomusjärvi, Nummijärvi. Kuollut Vanhuus 20.09.1860 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Taulu 5.

Taulu 11

III. Maria. Syntynyt 1750 Suomusjärvi, Nummijärvi. Kastettu Suomusjärvi. Kuollut 08.02.1816 Suomusjärvi,Nummijärvi. Haudattu 1816 Suomusjärvi. Emäntä. Isä Taulu 22. Äiti Taulu 23. –Puoliso 18.10.1770 Suomusjärvi Erik. Syntynyt 30.09.1737 Lohja, Karnainen. Kuollut 22.11.1808 Suomusjärvi,Nummijärvi. Talollinen. Taulu 10.
Ulrika. Syntynyt 31.12.1783 Suomusjärvi, Nummijärvi. Kuollut Vanhuus 20.09.1860 Nummi, Sitarla, Pellin talon Kujanpään torppa. Taulu 5.

Taulu 12

III. Elias Willig. Syntynyt 16.12.1739 Suomusjärvi,Kettula. Kastettu 16.12.1739 Suomusjärvi. Kuollut kohtaus 28.04.1807 Nummi,Hyvelä. Haudattu 03.05.1807 Nummi. Sotilas,torppari. Asui vihittäessä Nummen pitäjän Mettulan kylässä. Rippikirjakopio TK 700 antaa syntymäajaksi vuoden 1743. Elias mainitaan rippikkirjassa nimellä Willig.

Mettulassa ollessaan asuvat torpassa, joka on Abraham Henrikssonin isännöimän Markkulan talon mailla.

Mainitaan elämänsä aikana sotilaaksi ja torppariksi.

Kuoli ilmeisesti veljelleen aikaisemmin kuuluneessa Hyvelän kylän Kissin torpassa. Isä Taulu 24. Äiti Taulu 25. –Puoliso 25.05.1768 Nummi Anna. Syntynyt 1749. Kuollut rintatulehdus 05.04.1799 Nummi,Mäntsälä. Taulu 13.
Samuel Willig. Syntynyt 10.01.1785 Nummi,Hyvelä. Muonatorppari, renki. Taulu 6.

Taulu 13

III. Anna. Syntynyt 1749. Kuollut rintatulehdus 05.04.1799 Nummi,Mäntsälä. Asui vihittäessä Nummen Röhkelän kylän Lisulla. Rippikirjakopio TK 700 antaa syntymävuodeksi 1749. –Puoliso 25.05.1768 Nummi Elias Willig. Syntynyt 16.12.1739 Suomusjärvi,Kettula. Kuollut kohtaus 28.04.1807 Nummi,Hyvelä. Sotilas,torppari. Taulu 12.
Samuel Willig. Syntynyt 10.01.1785 Nummi,Hyvelä. Muonatorppari, renki. Taulu 6.

Taulu 14

III. Johan Hyrsberg. Syntynyt 21.12.1760 Nummi,Hyrsylä. Kastettu 26.12.1760 Nummi. Kuollut 05.02.1789 Nummi,Hyrsilä. Rakuuna. Asui perheineen Hyrsylän Lonkalassa. Isä Taulu 28. Äiti Taulu 29. –Puoliso 14.10.1782 Nummi Anna Reiman. Syntynyt 08.07.1763 Nummi,Remala. Taulu 15.
Hedvig Hyrsberg. Syntynyt 17.01.1789 Nummi,Hyvelä. Piika, torpan emäntä. Taulu 7.

Taulu 15

III. Anna Reiman. Syntynyt 08.07.1763 Nummi,Remala. Kastettu 10.07.1763 Nummi. Annan kuolinaika on toistaiseksi varmistamatta. Hän saattoi ollase Anna Reiman, joka kuoli Pusulan Kärkölän Syrjälässä 3.3.1857, 87-vuotiaana. Isä Taulu 30. Äiti Taulu 31. –Puoliso 14.10.1782 Nummi Johan Hyrsberg. Syntynyt 21.12.1760 Nummi,Hyrsylä. Kuollut 05.02.1789 Nummi,Hyrsilä. Rakuuna. Taulu 14.
Hedvig Hyrsberg. Syntynyt 17.01.1789 Nummi,Hyvelä. Piika, torpan emäntä. Taulu 7.

Taulu 20

IV. Carl. Syntynyt Lohja,Karnainen. Kastettu Lohja. Kuollut 1753 Lohja,Karnainen. Haudattu 17.06.1753 Lohja,Kirkko. Rusthollari. Lohjan Karnaisten kylän Sedolan talon rusthollari 1720-luvulta lähtien. Isä Taulu 40. Äiti Taulu 41. –Puoliso , Elin. Syntynyt 1702. Kuollut vanhuus 1769 Lohja,Karnainen. Taulu 21.
Erik. Syntynyt 30.09.1737 Lohja, Karnainen. Kuollut 22.11.1808 Suomusjärvi,Nummijärvi. Talollinen. Taulu 10.

Taulu 21

IV. Elin. Syntynyt 1702. Kuollut vanhuus 1769 Lohja,Karnainen. Haudattu 03.12.1769 Lohja. Syntymäaika Lohjan haudattujen luettelon ilmoittaman kuoliniän mukaan. Luettelossa hänet mainitaan vanhaksi rouvaksi Sedolasta. –Puoliso , Carl. Syntynyt Lohja,Karnainen. Kuollut 1753 Lohja,Karnainen. Rusthollari. Taulu 20.
Erik. Syntynyt 30.09.1737 Lohja, Karnainen. Kuollut 22.11.1808 Suomusjärvi,Nummijärvi. Talollinen. Taulu 10.

Taulu 22

IV. Abraham. Syntynyt 1712 Suomusjärvi,Nummijärvi. Kuollut 1781 Suomusjärvi,Nummijärvi. Haudattu 04.11.1781 Suomusjärvi. Suomusjärveen ja Karjalohjaan kuuluneen Nummijärven kylän Uron talon isäntä isänsä jälkeen. Abrahamin syntymää ei löydy Suomusjärven tai Karjalohjan kastettujen luettelosta. Isä Taulu 44. Äiti Taulu 45. –Puoliso 04.01.1743 Karjalohja Karin. Syntynyt 15.01.1716 Karjalohja,Pyöli. Kuollut 27.04.1787 Suomusjärvi,Nummijärvi. Taulu 23.
Maria. Syntynyt 1750 Suomusjärvi, Nummijärvi. Kuollut 08.02.1816 Suomusjärvi,Nummijärvi. Emäntä. Taulu 11.

Taulu 23

IV. Karin. Syntynyt 15.01.1716 Karjalohja,Pyöli. Kastettu 17.01.1716 Karjalohja. Kuollut 27.04.1787 Suomusjärvi,Nummijärvi. Haudattu 1787 Suomusjärvi. Isä Taulu 46. Äiti Taulu 47. –Puoliso 04.01.1743 Karjalohja Abraham. Syntynyt 1712 Suomusjärvi,Nummijärvi. Kuollut 1781 Suomusjärvi,Nummijärvi. Taulu 22.
Maria. Syntynyt 1750 Suomusjärvi, Nummijärvi. Kuollut 08.02.1816 Suomusjärvi,Nummijärvi. Emäntä. Taulu 11.

Taulu 24

IV. Olof Wahlberg. Rakuuna. Rakuuna, joka asui perheineen Suomusjärven Kettulan kylässä vuoteen 1741 saakka. Rippikirjan mukaan perhe muutti tuolloin "Mommolaan". Kiskon tai Nummen Mommolan kartanoista ei tätä perhettä löydy 1740-luvun kirjoista. –Puoliso 01.11.1724 Suomusjärvi Lisa. Taulu 25.
Elias Willig. Syntynyt 16.12.1739 Suomusjärvi,Kettula. Kuollut kohtaus 28.04.1807 Nummi,Hyvelä. Sotilas,torppari. Taulu 12.

Taulu 25

IV. Lisa. Asui vihkimisen aikaan vuonna 1724 Suomusjärven Laidikkeen kylässä. –Puoliso 01.11.1724 Suomusjärvi Olof Wahlberg. Rakuuna. Taulu 24.
Elias Willig. Syntynyt 16.12.1739 Suomusjärvi,Kettula. Kuollut kohtaus 28.04.1807 Nummi,Hyvelä. Sotilas,torppari. Taulu 12.

Taulu 28

IV. Antti Hyrsberg. Syntynyt 13.09.1729 Nummi,Hyrsylä. Sukujohtoa Antista taaksepäin ei voi vielä pitää perusteltuna, vaan pikemminkin työhypoteesina. (26.8.2005). Isä Taulu 56. Äiti Taulu 57. –Puoliso 05.10.1753 Nummi Anna. Syntynyt 15.03.1730 Nummi,Hyrsylä. Kuollut rintatulehdus 27.05.1807 Nummi,Hyrsylä. piika. Taulu 29.
Johan Hyrsberg. Syntynyt 21.12.1760 Nummi,Hyrsylä. Kuollut 05.02.1789 Nummi,Hyrsilä. Rakuuna. Taulu 14.

Taulu 29

IV. Anna. Syntynyt 15.03.1730 Nummi,Hyrsylä. Kastettu 16.03.1730. Kuollut rintatulehdus 27.05.1807 Nummi,Hyrsylä. Haudattu 30.05.1807 Nummi. piika. Asui vihittäessä Hyrsylän kylän Saukon talossa , mainitaan vihitttäessä tilallisen tyttäreksi. audattujen luettelon mukaan olisi kuollut 74 vuotiaana. Isä Taulu 58. Äiti Taulu 59. –Puoliso 05.10.1753 Nummi Antti Hyrsberg. Syntynyt 13.09.1729 Nummi,Hyrsylä. Taulu 28.
Johan Hyrsberg. Syntynyt 21.12.1760 Nummi,Hyrsylä. Kuollut 05.02.1789 Nummi,Hyrsilä. Rakuuna. Taulu 14.

Taulu 30

IV. Jacob Reiman. Syntynyt 1716. Kuollut vanhuus 24.05.1794 Nummi,Remala. Haudattu 29.05.1794 Nummi. sotilas. Sotilas. Asui perheineen Nummen pitäjä Remalan kylässä, Paakkalan talon ailla. –Puoliso 11.10.1752 Caisa. Syntynyt 22.03.1728 Nummi,Remala. Kuollut kova kuume 15.10.1790 Nummi,Remala. Taulu 31.
Anna Reiman. Syntynyt 08.07.1763 Nummi,Remala. Taulu 15.

Taulu 31

IV. Caisa. Syntynyt 22.03.1728 Nummi,Remala. Kastettu 23.03.1728 Nummi. Kuollut kova kuume 15.10.1790 Nummi,Remala. Haudattu 31.10.1790. Isä ilmeisesti Nummen Remalan kylän Paakkalan talollinen Johan Jacobsson ja äiti Karin Arvidsdotter. Isä Taulu 62. Äiti Taulu 63. –Puoliso 11.10.1752 Jacob Reiman. Syntynyt 1716. Kuollut vanhuus 24.05.1794 Nummi,Remala. sotilas. Taulu 30.
Anna Reiman. Syntynyt 08.07.1763 Nummi,Remala. Taulu 15.

Taulu 40

V. Henrik. Rusthollari. Lohjan Karnaisten kylän Sedolan talon rusthollari 1700-luvun vaihteessa. –Puoliso Valborg. Syntynyt Lohja,Routio. Kuollut 1728 Lohja,Karnainen. Taulu 41.
IV Lapset
Carl. Syntynyt Lohja,Karnainen. Kuollut 1753 Lohja,Karnainen. Rusthollari. Taulu 20.
Taulu 41

V. Valborg. Syntynyt Lohja,Routio. Kuollut 1728 Lohja,Karnainen. Haudattu 24.06.1728 Lohja,Kirkko. Miehensä kuoleman jälkeen vuonna 1703 Valborg valitti, että säteriratsutilan vuokraaja Yrjö Swahn oli asettanut verkkonsa parhaalta paikalta salmen poikki estäen näin kalojen pääsyn hänen verkkkoihinsa ja pyydyksiinsä. Oikeus katsoi Yrjön menetelleen vastoin lakia ja velvoitti hänejatkossa sijoittamaan verkkonsa siten, että kalat pääsisivät niiden ohi myös Valborgin pyydyksiin. Isä Taulu 82. Äiti Taulu 83. –Puoliso Henrik. Rusthollari. Taulu 40.
IV Lapset
Carl. Syntynyt Lohja,Karnainen. Kuollut 1753 Lohja,Karnainen. Rusthollari. Taulu 20.
Taulu 44

V. Sigfrid. Kuollut 1737 Suomusjärvi, Nummijärvi. Haudattu 08.05.1737 Suomusjärvi. Talollinen. Suomusjärven Nummijärven kylästä kotoisin ollut talollinen. –Puoliso 1700 Karjalohja Kirstin. Kuollut 1748 Suomusjärvi, Nummijärvi. Taulu 45.
IV Lapset
Abraham. Syntynyt 1712 Suomusjärvi,Nummijärvi. Kuollut 1781 Suomusjärvi,Nummijärvi. Taulu 22.
Taulu 45

V. Kirstin. Kuollut 1748 Suomusjärvi, Nummijärvi. Haudattu 17.01.1748 Suomusjärvi. Isä Taulu 90. –Puoliso 1700 Karjalohja Sigfrid. Kuollut 1737 Suomusjärvi, Nummijärvi. Talollinen. Taulu 44.
IV Lapset
Abraham. Syntynyt 1712 Suomusjärvi,Nummijärvi. Kuollut 1781 Suomusjärvi,Nummijärvi. Taulu 22.
Taulu 46

V. Jacob Kiertilä. Kuollut 1742 Karjalohja,Pyöli. Haudattu 1742 Karjalohja. Rusthollari. Lohjansaaren Pyölin kylän Kiertilän talon rusthollari ilmeisestiisänsä jälkeen. –Puoliso 01.06.1711 Karjalohja Karin. Syntynyt 19.11.1689 Karjalohja,Ilmoniemi. Kuollut 1737 Karjalohja,Pyöli. Taulu 47.
Karin. Syntynyt 15.01.1716 Karjalohja,Pyöli. Kuollut 27.04.1787 Suomusjärvi,Nummijärvi. Taulu 23.

Taulu 47

V. Karin. Syntynyt 19.11.1689 Karjalohja,Ilmoniemi. Kastettu 24.11.1689 Karjalohja. Kuollut 1737 Karjalohja,Pyöli. Haudattu 20.03.1737 Karjalohja,Kirkon kuoren alle. Isä Taulu 94. Äiti Taulu 95. –Puoliso 01.06.1711 Karjalohja Jacob Kiertilä. Kuollut 1742 Karjalohja,Pyöli. Rusthollari. Taulu 46.
Karin. Syntynyt 15.01.1716 Karjalohja,Pyöli. Kuollut 27.04.1787 Suomusjärvi,Nummijärvi. Taulu 23.

Taulu 56

V. Anders Longqvist. Rakuuna. Nummen pitäjän Hyrsylän kylän Lonkalan talon rakuuna. Sukuperä tuntematon toistaiseksi (27.5.2006). –Puoliso 27.10.1723 Nummi,Hyrsylä Anna Brenner. Taulu 57.
Antti Hyrsberg. Syntynyt 13.09.1729 Nummi,Hyrsylä. Taulu 28.

Taulu 57

V. Anna Brenner. Isä Taulu 114. Äiti Taulu 115. –Puoliso 27.10.1723 Nummi,Hyrsylä Anders Longqvist. Rakuuna. Taulu 56.
Antti Hyrsberg. Syntynyt 13.09.1729 Nummi,Hyrsylä. Taulu 28.

Taulu 58

V. Niilo. Syntynyt 1704 Nummi,Hyrsylä. Kuollut 16.05.1769 Nummi,Hyrsylä. Talollinen, pitäjänräätäli. Nummen Hyrsylän kylän Saukon talon isäntä vuosina 1721-1769. Olii myös Nummen pitäjänräätäli. Niilon ja Marian vihkimispäivä ei ole tiedossa, koska Nummen viittyjen luettelot puuttuvat vuosilta 1710-1723. Isä Taulu 116. Äiti Taulu 117. –Puoliso Maria. Syntynyt 1699. Kuollut 05.04.1773 Nummi,Hyrsilä. Taulu 59.
Anna. Syntynyt 15.03.1730 Nummi,Hyrsylä. Kuollut rintatulehdus 27.05.1807 Nummi,Hyrsylä. piika. Taulu 29.

Taulu 59

V. Maria. Syntynyt 1699. Kuollut 05.04.1773 Nummi,Hyrsilä. –Puoliso Niilo. Syntynyt 1704 Nummi,Hyrsylä. Kuollut 16.05.1769 Nummi,Hyrsylä. Talollinen, pitäjänräätäli. Taulu 58.
Anna. Syntynyt 15.03.1730 Nummi,Hyrsylä. Kuollut rintatulehdus 27.05.1807 Nummi,Hyrsylä. piika. Taulu 29.

Taulu 62

V. Johan. Syntynyt 1682. Kuollut 1736 Nummi,Remala. Haudattu 02.05.1736 Nummi,Kirkko. Talollinen. Nummen pitäjän Remalan kylän Paakkalan talon isäntä. Isä Jacob Simonsson ja äiti Kirstin Andersdotter. Jacob oli kotisin Leppäkorven kylästä ja Kirstin oli Paakkalan talon tyttäriä. Isä Taulu 124. Äiti Taulu 125. –Puoliso 1:o 20.05.1730 Nummi Kirstin. Syntynyt 1678. Kuollut 1741 Nummi,Remala. Haudattu 05.07.1741 Nummi. Nummen haudattujen luettelo antaa Kirstin kuoliniäksi 63 vuotta,mikä ei ilmeisestikään pidä paikkaansa, koska hänen tyttärensä olisi syntynyt äidin ollessa 53 vuotias. li leski mennessään naimisiin Johanin kanssa. –Puoliso 2:o Karin. Kuollut 1730 Nummi,Remala. Taulu 63.
2: Caisa. Syntynyt 22.03.1728 Nummi,Remala. Kuollut kova kuume 15.10.1790 Nummi,Remala. Taulu 31.

Taulu 63

V. Karin. Kuollut 1730 Nummi,Remala. Haudattu 04.01.1730 Nummi,Kirkon lattian alle. –Puoliso Johan. Syntynyt 1682. Kuollut 1736 Nummi,Remala. Talollinen. Taulu 62.
Caisa. Syntynyt 22.03.1728 Nummi,Remala. Kuollut kova kuume 15.10.1790 Nummi,Remala. Taulu 31.

Taulu 82

VI. Henrik. Rusthollari. Roution ratsutilan isäntänä 1650-1686. Vuoden 1682 reduktiossa kerrottiin, että Routio oli Henrik Michelssonin tila, jonka puolesta hän teki ratsupalveluksen, oli kaksinkertaisesti varustanut,oli varakas. Hänen kanssansa asui tilalla hänen poikansa jota paitsi hän piti neljää poikaa akademiassa. Hän oli säännöllinen ja perheestään huolta pitävä mies, jonka nimeä ei usein tavata tuomiokirjoissa. Isä Taulu 164. –Puoliso Lohja Gertrud. Syntynyt 1628. Kuollut 1685 Lohja,Routio. Taulu 83.
Valborg. Syntynyt Lohja,Routio. Kuollut 1728 Lohja,Karnainen. Taulu 41.

Taulu 83

VI. Gertrud. Syntynyt 1628. Kuollut 1685 Lohja,Routio. Haudattu 24.06.1685 Lohja,Kirkon alle. –Puoliso Lohja Henrik. Rusthollari. Taulu 82.
Valborg. Syntynyt Lohja,Routio. Kuollut 1728 Lohja,Karnainen. Taulu 41.

Taulu 90

VI. Erick. Talollinen. Karjalohjan Lohjantaipaleen kylän Passin talon isäntä 1600-luvun lopulla.
V Lapset
Kirstin. Kuollut 1748 Suomusjärvi, Nummijärvi. Taulu 45.
Taulu 94

VI. Jacob. Kuollut 24.03.1697 Karjalohja,Ilmoniemi. Haudattu 17.07.1697 Karjalohja,Kirkko. Rusthollari,ratsumies. Karjalohjan Ilmoniemen Rasvan talollinen ja ratsumies vuodesta 1680 alkaen. Isä Taulu 188. Äiti Taulu 189. –Puoliso 17.09.1679 Nummi Lisbeta. Syntynyt Nummi,Millola. Kuollut 11.10.1719 Karjalohja,Ilmoniemi. Taulu 95.
Karin. Syntynyt 19.11.1689 Karjalohja,Ilmoniemi. Kuollut 1737 Karjalohja,Pyöli. Taulu 47.

Taulu 95

VI. Lisbeta. Syntynyt Nummi,Millola. Kuollut 11.10.1719 Karjalohja,Ilmoniemi. Haudattu 15.11.1719 Karjalohja. Talollisen tytär Nummen kappelin Millolan kylästä. Isä Taulu 190. –Puoliso 17.09.1679 Nummi Jacob. Kuollut 24.03.1697 Karjalohja,Ilmoniemi. Rusthollari,ratsumies. Taulu 94.
Karin. Syntynyt 19.11.1689 Karjalohja,Ilmoniemi. Kuollut 1737 Karjalohja,Pyöli. Taulu 47.

Taulu 114

VI. Niilo Brenner. Syntynyt 1670 Espoo,Gumböle. Kuollut 1723 Nummi,Hyrsylä. Haudattu 26.12.1723 Nummi,Kirkon alle. Talollinen. Espoon Gumbölen rusthollari 1694-11.10.1697, jolloin myi tilan kirjanpitäjä/tarkastaja Henrik Gabrielinpoika Pernoviukselle Lohjalta. Sai maksuksi 520 taalaria, 12 äyriä ja 6 tynnyriä rukiita.Omisti myös Lonkalan rusthollin Nummen pitäjässä. Isä Taulu 228. Äiti Taulu 229. –Puoliso Anna. Taulu 115.
V Lapset
Anna Brenner. Taulu 57.
Taulu 115

VI. Anna. Porvoon urkurin, Bengt Haraldinpojan ja tämän vaimon, Lisbeth Hutterin tytär. –Puoliso Niilo Brenner. Syntynyt 1670 Espoo,Gumböle. Kuollut 1723 Nummi,Hyrsylä. Talollinen. Taulu 114.
V Lapset
Anna Brenner. Taulu 57.
Taulu 116

VI. Jacob. Syntynyt 1670. Kuollut 1721 Nummi,Hyrsylä. Talollinen. Oli Nummen Hyrsylän kylän Saukon talollinen n. vuodesta 1697. –Puoliso 1:o 10.12.1713 Pusula Brita. Syntynyt 22.01.1680 Pusula. Kuollut 10.10.1731 Nummi,Hyrsilä. Haudattu Nummi,Kirkon lattian alle. –Puoliso 2:o Maria Brenner. Syntynyt 1675 Espoo,Gumböle. Kuollut 21.05.1713 Nummi,Hyrsilä. Taulu 117.
2: Niilo. Syntynyt 1704 Nummi,Hyrsylä. Kuollut 16.05.1769 Nummi,Hyrsylä. Talollinen, pitäjänräätäli. Taulu 58.

Taulu 117

VI. Maria Brenner. Syntynyt 1675 Espoo,Gumböle. Kuollut 21.05.1713 Nummi,Hyrsilä. Haudattu ,Kirkon lattian alle. Muutti Espoosta Nummelle ilmeisesti mentyään naimisiin, asui kuitenkin vielä 1693 Gumbölen rusthollissa. Isä Taulu 228. Äiti Taulu 229. –Puoliso Jacob. Syntynyt 1670. Kuollut 1721 Nummi,Hyrsylä. Talollinen. Taulu 116.
Niilo. Syntynyt 1704 Nummi,Hyrsylä. Kuollut 16.05.1769 Nummi,Hyrsylä. Talollinen, pitäjänräätäli. Taulu 58.

Taulu 124

VI. Jacob. Syntynyt 1644 Nummi,Leppäkorpi. Kuollut 1697 Nummi,Remala. Haudattu 07.03.1697 Nummi,Kirkon lattian alle. Talollinen. Kotoisin Nummen pitäjän Leppäkorven kylästä. Avioiduttuaan tuli Remalan Paakkalan talolliseksi. –Puoliso 24.09.1678 Nummi Kirstin. Syntynyt Nummi,Remala. Taulu 125.
Johan. Syntynyt 1682. Kuollut 1736 Nummi,Remala. Talollinen. Taulu 62.

Taulu 125

VI. Kirstin. Syntynyt Nummi,Remala. Talollisen tytär Nummen pitäjän Remalan kylän Paakkalasta. Isä Taulu 250. –Puoliso 24.09.1678 Nummi Jacob. Syntynyt 1644 Nummi,Leppäkorpi. Kuollut 1697 Nummi,Remala. Talollinen. Taulu 124.
Johan. Syntynyt 1682. Kuollut 1736 Nummi,Remala. Talollinen. Taulu 62.

Taulu 164

VII. Michel. Rusthollari. Lohjan Roution ratsutilan isäntä 1615-1640. Isä Taulu 328. Äiti Taulu 329.
VI Lapset
Henrik. Rusthollari. Taulu 82.
Taulu 188

VII. Henrik. Kuollut 16.01.1698 Karjalohja,Ilmoniemi. Haudattu 16.01.1698 Karjalohja,Kirkko. Rusthollari. Karjalohjan Ilmoniemen Rasvan talon rusthollari vuosina 1665-1680. –Puoliso Brita. Taulu 189.
VI Lapset
Jacob. Kuollut 24.03.1697 Karjalohja,Ilmoniemi. Rusthollari,ratsumies. Taulu 94.
Taulu 189

VII. Brita. –Puoliso Henrik. Kuollut 16.01.1698 Karjalohja,Ilmoniemi. Rusthollari. Taulu 188.
VI Lapset
Jacob. Kuollut 24.03.1697 Karjalohja,Ilmoniemi. Rusthollari,ratsumies. Taulu 94.
Taulu 190

VII. Henrik. Kuollut 1692 Nummi,Millola. Haudattu 18.09.1692 Nummi. Talollinen. Talollinen Nummen kappelin Millolan kylässä. Henrikin suku oli hallinnut taloa ainakin vuodesta 1540 lähtien.
VI Lapset
Lisbeta. Syntynyt Nummi,Millola. Kuollut 11.10.1719 Karjalohja,Ilmoniemi. Taulu 95.
Taulu 228

VII. Hendrichz Brenner. Hendricin ensimmäinen puoliso oli Anna, joka kuoli 1665. Isä Taulu 456. Äiti Taulu 457. –Puoliso 1:o Anna. –Puoliso 2:o 1665 Hebla. Taulu 229.
VI Lapset
2: Maria Brenner. Syntynyt 1675 Espoo,Gumböle. Kuollut 21.05.1713 Nummi,Hyrsilä. Taulu 117.
2: Niilo Brenner. Syntynyt 1670 Espoo,Gumböle. Kuollut 1723 Nummi,Hyrsylä. Talollinen. Taulu 114.
Taulu 229

VII. Hebla. –Puoliso 1665 Hendrichz Brenner. Taulu 228.
VI Lapset
Maria Brenner. Syntynyt 1675 Espoo,Gumböle. Kuollut 21.05.1713 Nummi,Hyrsilä. Taulu 117.
Niilo Brenner. Syntynyt 1670 Espoo,Gumböle. Kuollut 1723 Nummi,Hyrsylä. Talollinen. Taulu 114.
Taulu 250

VII. Anders. Syntynyt Nummi,Remala. Kuollut 1686 Nummi,Remala. Haudattu 09.06.1686 Nummi,Kirkon lattian alle. Talollinen. Isänsä jälkeen Nummen Remalan kylän Paakkalan talollisena 1600-luvun loppupuolella. Isä Taulu 500.
VI Lapset
Kirstin. Syntynyt Nummi,Remala. Taulu 125.
Taulu 328

VIII. Henrik. Talollinen. Lohjan Roution ratsutilan isäntä 1600-1605. –Puoliso Malin. Taulu 329.
VII Lapset
Michel. Rusthollari. Taulu 164.
Taulu 329

VIII. Malin. Hallitsi leskenä Lohjan Roution ratsutilaa 1605-10. –Puoliso Henrik. Talollinen. Taulu 328.
VII Lapset
Michel. Rusthollari. Taulu 164.
Taulu 456

VIII. Per Brenner. Kuollut 1647 Espoo,Gumböle. Kappalainen. Per Mårteninpoika Brenner eli Petrus Martini Brennerus sai sukunimensä isänsä ensimmäisen vaimon isältä. Oli Espoon kappalaisena1620-47, joten lienee syntynyt juuri 1500-1600 -lukujen vaihteessa. Isä Taulu 912. Äiti Taulu 913. –Puoliso Anna Hammarstierna. Taulu 457.
VII Lapset
Hendrichz Brenner. Taulu 228.
Taulu 457

VIII. Anna Hammarstierna. Kuului aateliseen sukuun nro 278. vihittiin puolisonsa, Petrus Martini Brenneriuksen kanssa viimeistään 1627 Espoossa. Isä Taulu 914. –Puoliso Per Brenner. Kuollut 1647 Espoo,Gumböle. Kappalainen. Taulu 456.
VII Lapset
Hendrichz Brenner. Taulu 228.
Taulu 500

VIII. Lars. Syntynyt Nummi,Remala. Talollinen. Nummen Remalan kylän Paakkalan talollinen 1600-luvun alkupuolella.
VII Lapset
Anders. Syntynyt Nummi,Remala. Kuollut 1686 Nummi,Remala. Talollinen. Taulu 250.
Taulu 912

IX. Mårten Klock. Syntynyt 1560. Kuollut 1630. Lainlukija. Käytti sinettiä, jossa M-kirjaimen toisessa sakarassa oli S ja ttoisessa C. Han var skrivare hos fogden i Borgå län på 1590-talet, kapten dr 1604. Lagläsare i Raseborgs län 1609-1627. Han ägde fartyg ochtjänstgjorde tidvis som skeppare.[18] Han övertog Brändö gård efter sin svärfars far 1588 med bibehållen frihet, köpte ett skattehemman i Malm 1596 och innehade arvegodsen i Boxbacka och Malmfrån 1600, möjligen tidigare. Nämns 1609 som ägare av jord i Botby och från 1626 av ett ryttarhemman där.[1] Enligt ett intyg av ståthållaren Jesper Matsson Kruus 1606 hade han alltid giort fullkomlig rusttjänst.[2] Förekommer i register över adelns sätesgårdar 1600 och i adligt rustjänstregister 1602.[19] Har underskrivit den finska adelns trohetsförsäkran för hertig Carl den 9.1.1602.[20] Gift 2:o med Margareta Knutsdotter, d. 1645 i Esbo.[11] enos 59/1988 s. 55-59 ja 96 - tekijänä ja (c) Olav Rundt. Klook. Isä Taulu 1824. –Puoliso 1:o N. Syntynyt 1565. Etunimeä ei mainita lähteissä. –Puoliso 2:o Margareta. Syntynyt 1645. Taulu 913.
2: Per Brenner. Kuollut 1647 Espoo,Gumböle. Kappalainen. Taulu 456.

Taulu 913

IX. Margareta. Syntynyt 1645. Vihittiin Mårtenin kanssa vuosien 1600-03 välisenä aikana. –Puoliso Mårten Klock. Syntynyt 1560. Kuollut 1630. Lainlukija. Taulu 912.
VIII Lapset
Per Brenner. Kuollut 1647 Espoo,Gumböle. Kappalainen. Taulu 456.
Taulu 914

IX. Bengt. Kuollut 1617. Talollinen. Bengt omisti Gräsan ja Seutulan tilat Helsingissä, kuoli ennen vuotta 1617. Isä Taulu 1828. Äiti Taulu 1829.
VIII Lapset
Anna Hammarstierna. Taulu 457.
Taulu 1824

X. Simon Klocke. Talollinen. Omisti Klaukkalassa puolikkaan verotilan 1570-1588. Isä Taulu 3648.
IX Lapset
Mårten Klock. Syntynyt 1560. Kuollut 1630. Lainlukija. Taulu 912.
Taulu 1828

X. Henrik. Kuollut 1590. Henrik kuoli ennen vuotta 1590. –Puoliso Anna Grässa. Kuollut 1617. Taulu 1829.
IX Lapset
Bengt. Kuollut 1617. Talollinen. Taulu 914.
Taulu 1829

X. Anna Grässa. Kuollut 1617. Kuoli ennen vuotta 1617 Espoon Gräsassa. Annalla oli ensimäisenää puolisona "autuaasti nukkunut" Henrik Henrikinpoika ja kun Grässan tila aiottiin lahjoitta Henrik Jönsinpojalle palkkiona enetettyään taisteluissa kymmenen vahvaa hevosta ongelma ratkesikun hän nai lesken Anna Markuksentyttären. Isä Taulu 3658. Äiti Taulu 3659. –Puoliso Henrik. Kuollut 1590. Taulu 1828.
IX Lapset
Bengt. Kuollut 1617. Talollinen. Taulu 914.
Taulu 3648

XI. Erik Klocke. Talollinen. Erik oli elossa ainakin vielä vuonna 1542, jolloin peri Tallinnassa kuolleen sisarensa perintöä. Asui Klaukkalassa. Isä Taulu 7296.
X Lapset
Simon Klocke. Talollinen. Taulu 1824.
Taulu 3658

XI. Markus. Kuollut 1577. Nimismies,tilallinen. Omisti Helsingin pitäjässä Seutulaa ja Katrinebergiä. Kutsutaan nimismieheksi vuosina 1535 ja 1547. Käytti sinettiä, jossa oli nimikirjaimet MI.Genos -lehdessä teknikko Göran Söderlund toteaa mm. "Markus Jönsson kallas länsman i Helsinge 1535 och 1547. Hans sigill visar ett bomärke och initialerna MI. År 1540 innehade han dels sitt hemman i Helsinge kyrkby, dels utbysjord i Finnby (Sibbo, sedermera Tusby), Meilby (d.v.s. Sjöskog), Nackskog och Skattmansby. Han erlade nedsatt "stadgeskatt" till kronan på grund av andra tjänster: från 1550 var en skattmark i Finnby hans stadgehemman. Vid hertig Johans besök i Finland 1556 ändrades Markus Jönssons stadgeskatt att omfatta hemmanet i kyrkbyn med de ovan nämnda utbysjordarna utom Finnby, som byttes ut mot hälften av Tomtbacka och ett hemman i Malm, båda i Helsinge. Samtidigt erhöll Henrik Larsson i kyrkbyn andra hälften av Tomtbacka under stadga och tillsammans med borgaren Erik Sigfridsson i Helsingfors övertog han även stadgehemmanet i Finnby. Markus Jönsson nämns i tiondelängden ännu 1576, men inte längre 1577, då han tydligen var avliden. Han bör inte förväxlas med sin namne som stundom kallas "Lill Markus Jönsson" och som nämns i Helsinge kyrkby 1556-1610. Efter knapen Markus Jönssons död befriades halvbröderna Henrik Larsson och Johan Markusson tillsammans med borgmästaren i Helsingfors Erik Sigfridsson från utskylder mot att de presterade rusttjänst för hemmanen i kyrkbyn och Finnby jämte utbysjordar. Friheten bekräftades i ett kungligt brev 15.6.1581.]". –Puoliso Gertrud. Taulu 3659.
Anna Grässa. Kuollut 1617. Taulu 1829.

Taulu 3659

XI. Gertrud. Gertrud oli elossa ainakin vielä 1556. Isä Taulu 7318. Äiti Taulu 7319. –Puoliso Markus. Kuollut 1577. Nimismies,tilallinen. Taulu 3658.
Anna Grässa. Kuollut 1617. Taulu 1829.

Taulu 7296

XII. Jöns Klocke. Talollinen. Asui Klaukkalassa ainakin 1521-27. Viimeksi mainittuna vuotena istui käräjillä lautamiehenä. Isä Taulu 14592.
XI Lapset
Erik Klocke. Talollinen. Taulu 3648.
Taulu 7318

XII. Jöns. Talollinen,knaapi,nimismies. Osti Moision tai Metsäkylän anoppinsa, Ingrid Bengtintyttären veljiltä. Sai 1527 kuningas Kustaalta rälssikirjeen Kurjalaan Lammilla. Omisti Lohjalla Moision. Oli kolme kertaa naimisissa. Toinen puolisonsa oli Karin till Kurjala ja kolmas Anna Engelberktsdotter. Höll glafven 1531 vid Jöns Knutsson Kurcks bröllopp. Vahvisti omistuksensa Lohjan Moisioon 24.9.1544. Isä Taulu 14636. Äiti Taulu 14637. –Puoliso 1:o 1517 Karin Kurjala. –Puoliso 2:o Anna Ille. Kuollut 1527. Taulu 7319.
XI Lapset
2: Gertrud. Taulu 3659.
Taulu 7319

XII. Anna Ille. Kuollut 1527. Anna kuoli ennen vuotta 1527. Isä Taulu 14638. Äiti Taulu 14639. –Puoliso Jöns. Talollinen,knaapi,nimismies. Taulu 7318.
XI Lapset
Gertrud. Taulu 3659.
Taulu 14592

XIII. Lars Klöckeskog. Lautamies. Istui vuoden 1482 käräjillä järjestyksessä toisena lautamiehenä.Larsista lähtevä sukujohto perustuu Tapio Vähäkankaan Genos -lehdessä 70/1999 olevaan artikkeliin "Kulosaaren Brennerien sukujuuret".
XII Lapset
Jöns Klocke. Talollinen. Taulu 7296.
Taulu 14636

XIII. Michel. Talollinen. Omisti maata Lohjan Laakspohjassa ja Veijolassa. Hänen vaakunassaan oli puhtaalla pohjalla puolikas härkä. Sai 25.2.1492 Laakspohjasta, Lohjalta, maa-alueen. Osti 1501 "rouva Annalta Siuntiosta" tämän isänperinnön Dönsbystä Karjaalla. Hänen vaimonsa oli aatelista Dönsby-sukua, joten saattaa olla, että "rouva Anna" oli vaimon sisar. –Puoliso Agnes Dönsby. Taulu 14637.
XII Lapset
Jöns. Talollinen,knaapi,nimismies. Taulu 7318.
Taulu 14637

XIII. Agnes Dönsby. Kuului Karjaalta lähtöisin olleeseen aateliseen Dönsby-sukuun, mutta hänen tarkempi yhteytensä siihen on epäselvä. –Puoliso Michel. Talollinen. Taulu 14636.
XII Lapset
Jöns. Talollinen,knaapi,nimismies. Taulu 7318.
Taulu 14638

XIII. Per. Kuollut 1515. Tuomari. Raaseporin läntisen kihlakunnan tuomarina 1490 ja edelleen vielä1508. Mainitaan kuolleena 1515. –Puoliso Ingrid Ille. Taulu 14639.
XII Lapset
Anna Ille. Kuollut 1527. Taulu 7319.
Taulu 14639

XIII. Ingrid Ille. Oli elossa vielä vuonna 1538. Omisti Tenholassa Prästkullan tilaa, joka oli kuulunut hänen äitinsä isälle ja joka tuli vuoden 1463 perinnönjaossa Ingridin äidille. Isä Taulu 29278. Äiti Taulu 29279. –Puoliso Per. Kuollut 1515. Tuomari. Taulu 14638.
XII Lapset
Anna Ille. Kuollut 1527. Taulu 7319.
Taulu 29278

XIV. Bengt. Alilaamanni. Pohjois-Suomessa alilaamannina. –Puoliso Valborg Ille. Taulu 29279.
XIII Lapset
Ingrid Ille. Taulu 14639.
Taulu 29279

XIV. Valborg Ille. Sai 2.1.1463 perinnönjaossa isänsä perintönä osan Tenholan Prästkullaa, joka myöhemmin siirtyi Valborgin tyttärelle, Ingridille.Bengt oli Valborgin toinen puoliso, ensimmäinen oli ollut asemies Per Axelsson. Isä Taulu 58558. –Puoliso Bengt. Alilaamanni. Taulu 29278.
XIII Lapset
Ingrid Ille. Taulu 14639.
Taulu 58558

XV. Sune Ille. Valtaneuvos. Sai kuningas Erik XIII:lta rälssikirjan tiluksiinsa 7.12.1407. Vehmaan käräjillä tuomarina 1390, valtaneuvos 1435 ja Pohjois-Suomen laamanni vuosina 1437-46. Oli elossa vielä 1447. Näistä tiedoista pääteltävissä, että lienee syntynyt 1360-luvulla.
XIV Lapset
Valborg Ille. Taulu 29279.

Pieleen mennyt kastejuhla Sääksmäellä 1862

Sääksmäen kastettujen luettelosta joulukuun 28. päivän kohdalta vuonna 1862 löytyy täysin ohjeiden mukainen merkintä Huittulan Häkärlän rusthollarin, Kalle Samuelinpojan ja vaimonsa Johannan pojan, Ananiaksen kasteesta. Kasteen todistajina ja kummeina toimivat isäntä Kustaa Juhonpoika Räsä, lukkarin leskivaimo Eeva Hällsten, syytinkileski Ulla Juhontytär ja renki Anselim Heikinpoika. Kasteen suoritti Sääksmäen tuolloinen apupappi, Karl Johan Engelbrekt Blombergh. Ananias oli syntynyt kaksi viikkoa aiemmin, joulukuun 14. päivänä ja nyt hänet siis otettiin kasteessa seurakunnan yhteyteen. Kaikki näyttäisi sujuneen mitä suurimmassa määrin kaikkien sääntöjen mukaisesti.

Näin ei kuitenkaan ollut, sittä herra Blombergh onnistui pilaamaan tilaisuuden koko lailla täydellisesti. Vuoden 1862 aikana oli apupappina toiminut Blombergh ollut esteenä monille eri hyväntekeväisyyshankkeille. Niiden tarkoituksena oli mm. ollut antaa 200 ruplaa rahaa pitäjän hädänalaisille paikallisen viljamakasiinin varoista. Apupapille tämä ei sopinut ja koska päätösten piti olla yksimielisiä, asia raukesi. Nimismiehen avulla saatiin onneksi kokoon 180 ruplaa tuota jaloa tarkoitusta varten.

Sääksmäellä oli halua pitäjänpedagogin palkkaamiseen, mutta tässäkin tapauksessa onneton apupappi asettui poikkiteloin. Hän onnistui tekemään asiasta valituksen korkeimpaan oikeuteen saakka erään talollisen kera. Valitusta vasta jouduttiin kerämään nimiä ympäri pitäjää.

Ananiaksen kastetilaisuudesta tuli sitten koko vuoden kestäneiden kärsimysten huipentuma, josta Kustaa Räsä, Juho Räsä, Kalle Kustaa Yli-Häkärlä, Anshelm Heikinpoika ja Kalle Kustaa Kustaanpoika julkaisivat seuraavan sisältöisen todistuksen;

"Että herra pitäjänapulainen Carl Blombergi allekirjoitettuin läsnäollessa ristiäisten jälkeen yli Häkärlässä neljäntenä Joulupäivänä 1862, sitten kuin hän kaikin tawoin koetti ylipuhua Talollista Kustaa Räsää että yhdistäymään muutamain muitten walistuskirjeeseen Keisarilliseen Senaatiin, Maaherran Oikeuden Hämeenlinnassa Päätöksen yli koulumestarin kysymyksestä, lopullisesti uhkasi Kustaa Räsää, että ellei hän kirjoittaisi walituskirjeen alle, kiroisi ne muut häntä niin, että kuollut ruumiinsa wielä ruumiin arkussa kääntäisi kylkeensä, ja kuin ristille pitäis kirjoitettaman: tässä lepää Kunniallinen Talon isäntä, niin ne toiset sanoisiwat: tässä on yksi kirottu mies; ja tämä todistetaan niinkuin walallisella wakuutuksella."


Kristiinankaupungissa kauppalaivurin poikana 1834 syntynyt Karl Johan Engelbert oli vihitty papiksi 1855 Turun hiippakunnassa, minkä jälkeen hän työskenteli vuoden verran Inkoon kappalaisen apuna tullen sitten Sääksmäelle. Siellä häntä jouduttiin sietämään aina vuoteen 1870, jolloin hän sai nimityksen Siikaisten kirkkoherraksi. Siikaisissa Blombergh myös kuoli lokakuussa 1919. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli Charlotta Vilhelmina Maexmontan (k. 1870) ja toinen Katarina Vilhelmina Starck (k. 1921).

Suku Forum Ovi Storessa

Suomen Sukututkimusseura seuraa aikaansa ja esittelee nyt Nokian Ovi Storessa ilmaisen sovelluksen, jolla saat Suku Forumin uusimmat keskusteluavaukset helposti matkapuhelimeesi

Klikkaa alla olevaa linkkiä - rekisteröityminen Ovi Storeen on ilmaista!

Marttilan Paloapu-yhtiön taipaleelta

Vuonna 1868 perustettu "Marttilan, Kosken, Euran ja Karinaisten kuntain yhteinen Paloapu-yhdistys" on Marttilan pitäjän vanhin yritys, joka tosin tunnetaan nykyisin Lähivakuutusyhdistyksenä. Sen perustamiskokouksessa kruununnimismies Edvard Sjömanin johdolla merkittiin pöytäkirjan ensimmäiseen pykälään seuraavaa;

"Keskusteltiin kruununnimismies Herra Edw. Sjömanin pyynnöstä, jos Marttilan pitäjän seurakunnat, nimittäin emäkirkon seurakunta, Kosken, Euran (nyk. Tarvasjoki) ja Karinaisten kappeliseurakunnat tahtoisivat erityisen palovakuutusyhtiön tälle pitäjälle yhteen, ja jos niin olisi, kuinka se toimeen saatettaisiin, koska tämän nimismiehen virkakirjan mukaan nykyisen heinäkuun 6:sta päivästä maamme yhteinen sellainen yhtiö (tarkoitti Suomen maalaisten paloapuyhtiötä, joka oli perustettu vuonna 1857) alkaa viemään aivan liian suuria vakuutusmaksuja ja siis liian paljon korottamaan pitäjäläisten veroja, jotteivat enää voi siinä osalliset olla."

Ehdotuksen suhteen kokous asettui myönteiselle kannalle ja päätti edelleen pöytäkirjan mukaan: "Tätä uutta tointa ehdotellaksensa valitsi seurakunta komitean seuraavista jäsenistä: emäkirkon seurakunnasta Loven Knaapin isännän Matth. Porthénin, Hirvaksen Yli-Herneen Mikael Erikin pojan, Kosken kappelista isännän Karl Postin Tapalasta ja Iso-Sorvaston Haka-Kärrin Johan Heikin pojan, niin myös Euran kappelista isännän Johan Fingerroos-Knaapin. Päällysmieheksi valittiin Kruununnimismies Herra Edw. Sjöman."

Tämän yhteiskunnallisesti merkittävän laitoksen historiasta voidaan ottaa lähempään tarkasteluun vaikkapa vuosi 1901. Tuon vuoden aikana tapahtui toimialueella neljä tulipaloa, joista maksettiin korvauksia seuraavasti;

Tammikuun 16. päivänä paloi Euran Sepällä riihirivi ja irtainta, josta Juho Sepälle ja Sepän vaarille maksettiin korvausta 575 markkaa ja 80 penniä. Huhtikuun 19. päivänä paloi Talolan Hakalassa Koskella pakari ja kellari, josta Kustaa Hakalalle maksettiin 73 markkaa ja 75 penniä eli arvioidusta vahingosta ainoastaan puolet, sillä palo oli syttynyt huolimattomuuden takia.

Elokuun 8. päivänä paloi Talolan Seppälässä Koskella riihirivi ja irtainta, josta Kustaa Seppälälle maksettiin 858 markkaa ja 55 penniä. Lopulta elokuun 27. päivänä paloi Patakosken Ylisimolassa Koskella vanhan vaarin huoneet ja puoti, kaksi pihattoa latoineen, talli, aitta, paririihet ja luva sekä kaksi olkilatoa ynnä suuri joukko irtainta tavaraa. Tässä vuoden pahimmasta tuhosta Paloapu-yhtiö korvasi Juho Simolalle vain 2112 markkaa. Tämä johtui alivakuuttamisesta. Lisäksi palon syttymissyytä ei saatu kunnolla selville, joten Simolalle koitui tapauksesta tuntuvat vahingot.

Koska vahingonkorvausten yhteissumma nousi 3620 markkaan ja 10 penniin, jäi Paloapu-yhtiölle vuosimaksujen keräämisen jälkeen vain reilut 900 markkaa voittoa. Ainoastaan vuonna 1896 oli jouduttu korvaamaan yhtä paljon vahinkoja kuin uuden vuosituhannen ensimmäisenä vuotena.

Edellä mainittujen tulipalojen lisäksi yhtiö sai korvaushakemuksen myös tilallisilta Frans Kyläpekka-Uola ja Frans Kauppi-Sauhula. Näiltä Karinaisissa asuneilta talollisilta oli tuli polttanut heinät heidän Rahkiossa olleilta niityiltään. Ikävä kyllä Kyläpekka-Uola ja Kauppi-Sauhula eivät olleet muistaneet vakuuttaa näitä ulkoniittyjään, kieltäytyi Paloapu-yhtiön johtokunta maksamasta mitään korvauksia tästä palosta.

Samasta syystä jäivät ilman rahoja Juho Bong-Verho Ollilasta, Juho Niemelä Hirvakselta ja Oskari Nieminen Karinaisista. Heiltä kaikilta oli sama tulipalo vienyt Rahkion ulkoveromailla kasvaneet heinät. Useat isännät kirjoittelivat kielteisten päätösten jälkeen sanomalehtiin kovasanaisia arvosteluja yhtiön toiminnasta, mutta sopimusehdot olivat yksiselitteisiä. Olivatpa jotkut sanoneet irti vakuutuksensa ja kehoittaneet muitakin tekemään samalla tavalla.

Mikäli yhtiön toimintaan tarkasteltiin hieman pidemmältä ajanjaksolta eli vuosilta 1890-1901, saatiin vakuutusten määrän kaksinkertaistuneen samalla, kun kerätyt vakuutusmaksut olivat enemmän kuin tuplaantuneet. Marttilassa lisäys oli ollut 117, Euran kappelissa 57, Karinaisissa 155 ja Koskella peräti 176 prosenntia. Yhteensä oli 12 vuoden aikana kerätty vuosimaksuja 34435 markkaa ja 19 penniä. Korvauksia oli vastaavasti maksettu 33 tulipalosta yhteensä 17581 markkaa ja 11 penniä.

Keskimäärin oli vuosimaksuista jouduttu maksamaan tulipalojen uhreille 51 prosenttia. Ylivoimaisesti eniten oli ollut riihipaloja, peräti 23. Sen sijaan ainoastaan yksi sauna oli tuhoutunut, toinen palo oli saatu sammutettua. Oheinen taulukko koskee vuosia 1890-1901.

Miltä maistuisi merimies?

Viime vuosisadan alussa eräs amerikkalainen lehtimies pääsi haastattelemaan Fidzi-saarilla asunutta ihmissyöjäheimon jäsentä. Aiheena oli tietenkin ikuisuuskysymys; miltä ihmisliha maistuu?

Haastatellun kannibaalin mukaan tärkein ero oli se, että Tyynen valtameren ihmisten liha maistui paljon paremmalta kuin valkoihoisten. Valkolaisten liha on suolaista, kun taas polynesialaisten pehmeämpää ja maukkaampaa. Länsimaisten joukossa erityisen pahanmakuista on merimies. Vanha merikarhu maistuu inhoittavalta, sillä tämä on elänyt lähes koko ikänsä alkoholilla ja tupakalla. Lisäksi mies on hörpppinyt aina suolaista vettä. Tämän takia vanha merimies ei kelpaa syötäväksi.

Tässä vaiheessa haastattelua kannibaalimme oli kosketellut lehtimiehen käsivartta ja kylkiluita tavalla, jota "ei voinut pitää täysin platoonisena". "Te kysytte minulta" ihmissyöjä sanoi "mitkä paikat ovat parhaat?".

Pää, silmät ja aivot ennen muita, sitten posket. Nuorten ihmisten posket ovat todellisia herkkupaloja. Käsivarret, pohkeet ja lonkat menevät vielä mukiin, mutta muut paikat eivät kelpaa., vaan ne annetaan kissoille.

Haastattelun loputtua oli mennyt pieni hetki, kun ihmissyöjä oli tullut takaisin lehtimiehen luo varustettuna tulitikuin. Hän oli tarjoutunut viemään amerikkalaisemme erääseen lähellä olevaan paikkaan, mistä muka olisi löytynyt paljon papukaijoja. Vaikka sanomalehdentoimittaja tiesi, ettei hän valkoihoisena olisi mikään makupala villille, ei hän sentään lähtenyt papukaijajahtiin. Eikä hän vallan hullusti tässä tainnut tehdäkään....


Oheinen valokuva on otettu Uusilla Hebrideillä. Kirjan tekijän mukaan ihmissyöjäheimo tanssi sillä aikaa, kun avotulella valmistui ihmisruumiista tehty ateria. Erään pikkupojan avustamana kuvaaja oli lopulta päässyt tutkimaan nuotion jäänteitä, mistä hän sitten löysi pääkallon. Sen silmänreikiiin oli pistetty rullattuja lehviä, ilmeisesti jonkinlaisiksi mausteiksi.
 

Kappalais-Matiaksen koettelemus

Auran kappalaisena vuodesta 1848 lähtien työskennellyt Matias Wahlstedt oli syntynyt 1786. Hänen vanhempansa olivat turkulainen hospitaalinrenki Simon Mandelin ja Leena Pihlgren. Vaatimattomasta sukuperästä huolimatta Matias pääsi Turun katedraalikouluun noin 10 vuoden iässä. Parikymppisenä hän kirjoitti itsensä ylioppilaaksi päästen saman tien töihin Perniön ja sen jälkeen Karjalohjan seurakuntiin. Karjalohjalta hän matkasi vaimonsa, perniöläisen Eva Gustava Lindevallin sekä lapsiensa kanssa Särkisaloon, missä perhe viihtyi aina vuoteen 1848. Tuolloin Matias, joka käytti myös sukunimen muotoa Waldstedt, tuli Auran kappeliseurakunnan kappalaiseksi.

Aurassa eli Prunkkalassa Matias elikin sitten koko loppuelämänsä. Evan kuoltua jo 1828 oli Matias nainut tämän sisaren, Agathan Johanna Lindvallin. Pian Auraan muuton jälkeen Agatha menehtyi ja Matias meni kolmannen kerran naimisiin. Uusi puoliso oli niin ikään perniöläinen Lovisa Gustava Nyman. Matias Waldstedt kuoli marraskuussa 1871.

Matiaksen tytär Amanda Gustava oli mennyt 1859 naimisiin silloisen Kuortaneen Töysän kappeliseurakunnan armovuodensaarnaajan, Erik Rautellin kanssa. Liitto päättyi Amandan kuolemaan kuuden vuoden kuluttua. Erik oli myöhemmin Somerniemellä pitäjänapulaisena. Toinen tytär Matilda Johanna sai miehekseen Pöytyän kruununnimismiehen, Frans Fredrik Abtin.

Muutamia vuosia ennen kuolemaansa, arvokkaassa 80 vuoden iässä joutui Matias todistamaan itselleen kalliiksi käynyttä tapahtumaa.

Joulukuun alkupuolella 1866 hän nimittäin lähetti oman renkinsä vesimyllyyn viljakuorman kera. Rattaille lastattiin neljä säkkiä, joista yhdessä oli 22 kappaa ruismaltaita, kahdessa kauroja ynnä rukiita sekaisin ja neljännessä rukiita papuja ja nisun liisteitä 23 kapan verran. Yhteensä tavaraa oli noin kolme tynnyriä. Renkimies lähetettiin jo kahden aikaan aamulla ajamaan kuormaa "kolmen venäjänvirstan päässä olleeseen myllyyn".

Kun renkiä ei näkynyt eikä kuulunut vielä puolen päivän aikaan takaisin, lähetti Matias miehet etsimään ilmeisesti karkuteille joutunutta apulaistaan. Tuo etsijä joutui reissullaan aina Turkuun saakka seuraavana päivänä. Etsittyään kadonnutta renkiä ympäri kaupunkia, löysi hän viimein hevosen rekineen, kolme tyhjää säkkiä ja yhden täkin porvari Rautalinin pihalta. Renkiä itseään ei löytynyt mistään, sillä hän oli tullut edellispäivänä kuormineen suoraa tietä Turkuun. Siellä mies oli myynyt muitta mutkitta kaikki tavarat ja pistänyt rahat omaan taskuun kadoten lopulta jäljettömiin.

Näin omituista tapausta ei Prunkkalan kappelissa muistettu koskaan ennen nähdyn ja Sanomia Turusta -lehti totesikin happamasti "mainitun trenkin konnan-työ todistaa, että siwistys ja totinen kristillisyys hänelle wielä owat peräti tuntemattomat, ja walitettawasti ei ole hän se ainoa siitä laadusta, jota Jumala armahtakoon”.

Kakolan vartijan myrkytysmurha

Turun Kakolassa vanginvartijana toiminut Jaakko Ollikkala kuoli heinäkuun alussa 1902 noin 66 vuoden iässä. Muutamia aikoja hautajaisten jälkeen alkoi kaupungissa kiertää huhuja siitä, että terveen miehen maineessa ikänsä ollut Jaakko olisi tullut myrkytetyksi. Noin kuukauden päästä hautajaisista, kun muistokivikin oli jo ehditty pystyttää, päätettiin viranomaisten päätöksellä avata hauta.


Saman tien teki kaupunginlääkäri tutkimuksensa huomaten ruumiin mädäntyneen hyvin vähän siihen nähden, että vainaja oli kuollut jo yli kuukausi aikaisemmin. Kemiallinen laitos sai tämän jälkeen tutkittavakseen ruumiin sisäelimet. Maksasta paljastuikin niin suuri määrä arsenikkia, että kaupunginlääkäri katsoi Jaakko Ollikkalan kuolleen myrkytyksen uhrina.
Epäluulon alaiseksi joutui välittömästä Ollikkalan leski, vain 25-vuotias Matilda Hartonen. Ollikkala oli kaksi vuotta leskenä oltuaan mennyt naimisiin tämän nuoren naisen kanssa toukokuussa 1902, mutta liittoa ei pidetty tuttavien keskuudessa kovinkaan onnellisena. Kesäkuun lopulla oli Jaakko sairastanut ankaraan tautiin, johon olisi tarvittu lääkärin hoitoa. Matilda-vaimo ei olisi tätä halunnut, mutta joka tapauksessa oli lääkäri tullut Ollikkalaa katsomaan. Hän olikin havainnut sairaassa jotain epäilyttävää, mutta Jaakko kuoli jo seuraavana päivänä jättäen testamentissaan 8000 markan omaisuuden leskelleen.

Näiden seikkojen perusteella oikeuslaitos astui kuvaan syyttäen Matilda Hartosta myrkytysmurhasta. Raastuvanoikeudenistunnossa lokakuun alussa yleinen syyttäjä, kaupunginviskaali Valen esitti ruumiinavauksessa saadut todisteet kertoen samalla lesken valvoneen em. testamentin jo heinäkuun puolivälissä. Syytettynä oli myös Hilda Höglund, joka oli avustanut leskeä murhassa. Matilda vakuutti viattomuuttaan lisäten kuitenkin "mutta jos viatonta tuomitaan,niin antaa mennä vaan".

Oikeus päätti nopeasti asian ja näki täysin selvitetyksi, että Matilda ja Hilda olivat yksissä neuvoin sekä vakain tuumin surmanneet Jaakko Ollikkalan antamalla hänelle myrkyllistä ainetta. Rangaistukseksi molemmat naiset tuomittiin murhasta pidettäväksi loppuikänsä kuritushuoneessa sekä olemaan ainaiseksi vailla kansalaisluottamusta. Lisäksi Matilda tuomittiin menettämään naimaoikeuden siihen omaisuuteen, jonka Jaakko Ollikkala oli tuonut pesään sekä myös sen omaisuuden, jonka hän oli testamentin kautta saanut. Lopuksi Matilda tuomittiin maksamaan erinäisiä oikeuskäsittelyn aikana syntyneitä kuluja. Asia meni hovioikeuden käsittelyyn ja huhtikuussa 1903 senaatti vahvisti em. päätöksen.

Kaiken edellä kerrotun valossa oheinen kuolinilmoitus tuntuu suorastaan irvokkaalta....

Urhea Augusta Sofia

Joskus kesällä 1839 lähtivät Paltamon pitäjässä uintireissulle serkukset Augusta Thauvon ja Johan Fredrik Aejemelaeus. Augusta oli syntynyt vuonna 1827 Alatorniossa, missä hänen isänsä Lars Reinhold Thauvon oli ollut tuohon aikaan apteekkarina. Äiti Maria Lovisa Aejmelaeus oli Paltamon kirkkoherrana vuosina 1806-31 toimineen Karl Fredrik A:n tytär.

Johan Fredrikin vanhemmat olivat taasen em. kirkkoherra Aejmelaeuksen poika, Paltamon kappalaisena 1827-35 työskennellyt Karl A. ja hänen ensimmäinen vaimonsa Kristina Charlotta Ståhle. Karlista tuli isänsä jälkeen Paltamon kirkkoherra ja vuodesta 1859 lähtien aina kuolemaansa 1870 hän oli kirkkoherrana Pyhäjoella. Johan Fredrik oli serkkuaan noin vuoden verran nuorempi.

Näin siis Augustan äiti ja Johan Fredrikin isä olivat sisko ja veli.

Tuolla kesäisellä uimareissulla tapahtui jotain yllättävää ja Johan Fredrik joutui veden varaan pystymättä pitämään itseään pinnalla. Serkkutyttö Augusta ei epäröinyt hetkeäkään, vaan sukelsi oman henkensä vaarantaen pelastamaan sukulaistaan ja tuoden hänet turvaan rannalle. Vaikka yksityiskohtaisempia tietoja ei ole saatavilla, uskoisin onnettomuuden tapahtuneen joko Poro- tai Haukilammella. Nämä pienet lammet sijaitsivat Johan Fredrik kodin, Siivolan kappalaisen puustellin välittömässä läheisyydessä.

Tämä urotyö kantautui lopulta joko virkateitse tai muutoin Hänen Keisarillisen Majesteettinsa korviin. Niinpä vuoden 1840 lopulla Augusta Thauvon sai vastaanottaa peräti 300 ruplan palkkion paperirahana sekä 150 ruplaa vuosittaista elatusrahaa koko loppuelämänsä ajaksi.

Johan Fredrik Aejmelaeus oli jo elokuussa 1839 aloittanut Oulun triviaalikoulun oppilaana, mistä hän 1844 siirtyi Vaasan lukioon. Ylioppilaaksi tulon jälkeen 1846 hän opiskeli lääketiedettä.Ylioppilasmatrikkelin mukaan hänen virkauransa oli seuraava; 2. Suomen meriekipaasin vt. ylilääkäri 1855. Lapinlahden sairaalan vt. alilääkäri Helsingissä 1857. Kajaanin piirin vt. piirilääkäri ja Kajaanin vankilan vt. lääkäri 1857–59. Oulun linnan- ja lasaretinlääkäri 1857. Tornion piirin piirilääkäri 1860. Torniossa Johan Fredrik myös kuoli kesällä 1868. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli ollut Augusta Ståhlberg ja toinen Maria Alexandra Levonius. Viimeksi mainittu kuoli vasta vuonna 1919.

Augusta, kokonimeltään Augusta Sofia, ei ikävä kyllä ehtinyt nauttia saamastaan huomionosoituksesta montaa vuotta. Hän kuoli jo maaliskuussa 1846 kotipitäjässään. Tämä kirjoitus olkoon muistona tuolle urhealle tytölle, jonka pelastama serkkupoika ehti elämänsä aikaa antaa omasta puolestaan avun tuhansille potilailleen.

Kainuun jättiläiset

Kainuu, Jättiläisten maa, on ollut tunnettu termi jo 1700-luvun loppupuolelta lähtien. Herra Gananderin kirja "Mythologia Fennica", joka ilmestyi 1789, kertoi 12 pojan isästä, Kalevasta. Tämä olisi ollut hirmuinen ja vahva jättiläinen, jonka poikiin kuuluivat mm. Väinämöinen ja Ilmarinen. Tarut ja legendat ovat asia erikseen, mutta todellisen historian puolelta voidaan kirjata neljä todellista Kainuun isoa miestä.

Varhaisin heistä oli Paltamossa 1703 syntynyt Daniel Cajanus, Pitkä-Taneli, jolla oli pituutta 247,5 senttiä. Seuraavana tunnetaan Talas-Eera eli Erik Karppinen. Tämä voimakas, suurikokoinen jätti oli itse Kajaanissa markkinapoliisina, vaikka hänen velipuolensa olivat pahamaineisia merirosvo Oulujärvellä. Kvartetin kolmas mies on Moilas-Lauri, joka kasvoi täyteen 246,3 sentin varteensa Amerikassa, minne hänen perheensä muutti siirtolaisina. Lauri Moilanen oli syntynyt Puolangalla. Neljäs jäsen tässä tosimiesten joukossa on helsinkiläinen Väinö Myllyrinne, jonka äiti oli kotoisin Paltamosta. Ammattipainija ja sirkusesiintyjä Myllyrinne oli vähintään 246, mutta ehkä jopa 251 senttiä pitkä.

Vanhoista sanomalehdistä löytyy lisää mainintoja Kainuun korven suurmiehistä. Paltamon Mieslahdessa kuoli syksyllä 1857 renki Antti Bruuni. Hän oli syntynyt Ylikiimingissä syyskuussa 1808 ja tullut aikanaan Paltamoon töihin. Sukunimi oli peräisin perheen kotitalosta, joka sijaitsi Vepsän kylässä.

Antti Kaarlenpoika Bruuni oli viisi jalkaa ja puolitoista tuumaa pitkä sekä ympärysmitaltaan peräti neljä jalkaa. Hänen kerrotaan vetäneen metsästä perässään viisi syltä pitkän pirtin hirret, kolmen muun ulkohuoneen hirret kuin myös kaikki polttopuunsa sekä vielä heinät kolmelle lehmälle.

Hevosta hän ei ole peltotöissä tarvinnut ja ehtipä Antti auttaa muitakin kyläläisiä toimimalla näiden "hewoisena". Talvella 1855-56 Bruuni veti metsästä omin voimin 200 nelisylistä kuusihirttä, aina kaksi kerrallaan, 160 kuormaa sysmiilurankoja, 135 kuormaa muota rankoja, muutaman lestin miilusysiä sekä vielä heinähäkkejä. Päiväpalkaksi tästä kaikesta renkimme sai 20 kopeekkaa ja talon muonat. Aikalaisten sanoin "eipä Bruuni ole paljo tietänyt nälkäwuodesta; hän ei säästänyt itseään, waan astunut pitkät matkat ja syönyt selwän leiwän".

Vain 49 vuoden ikäisenä kuollut Antti ei tietääkseni ollut koskaan naimisissa eikä häneltä jäänyt jälkeläisiä.

Rouwaswäen yhdistys Sortavalasta

Joskus 1800-luvun loppupuolella ilmestyivät Suomeen ensimmäiset ompeluseurat. Niiden toimintaan kuului alusta lähtien hyväntekeväisyys vähempiosaisia kohtaan, jos kohta ajatuksena oli myös kristillisen elämänkatsomuksen levittäminen. Maamme köyhissä oloissa näiden pyyteettömien seurojen työtä täytyy arvostaa vielä näin hieman toista sataa vuotta myöhemminkin.

Esimerkiksi Sortavalan "Rouwaswäen-yhdistys" saattoi kertoa julkisuuteen vuosien 1888-1889 toiminnasta seuraavaa;

Yhdistys, johon tänä wuonna on kuulunut 38 jäsentä, on jatkanut waikutustaan samaan tapaan kun ennenkin. Köyhille koululapsille ja muillekin köyhille on jaettu ompeluseuran teoksia; 23 mekkoa, 26 paria housuja, 18 paitaa, 7 röijyä, 7 hametta, 12 leninkiä ja 8 paria suksia.

Sitäpaitsi on annettu 18 päällysnuttua, sukkalankaa, 11 paria kenkiä, 24 paria saappaita, nahkaa 26 pariksi saappaita, sekä Ristin ja Läskelän kansakouluille yksi pakka pumpuliwaatetta ja kaksi pakkaa pumpulipalttinaa.

Tehdäkseen noille lapsille koulunkäynnin mahdolliseksi on yhdistys edelleen jakanut heille 223 leiwiskää jauhoja.


Rouvien yhdistyksen tulopuolelta voitiin todeta;

Kassan säästö        102,20
37 jäsenen wuosimaksu    111,00
Wapaaehtoisia lahjoja    27,70
Lahja ilt.seur. toimik.    131,20
Tulot basaarista        207,50
1 w korko yhd. pääomasta    495,00
Anniskeluyhtiön woittowar.    500,00
Myyty käsitöitä        15,75
Sekalaisia tuloja        16,00

Yhteensä tuloja        1606,35 markkaa


Menopuolelle laskettiin;

Seminaarin oppil. apuraha    205,00
Tarpeita lapsien vaatt.    457,55
Kenkätarpeita        252,13
Köyh. koulul. hoito        504,55
Koulutarpeita        34,88
Työn ansiota köyh. naisille    100,07
Pieniin tarpeisiin        24,28
Kassan säästö        27,89

Yhteensä menoja        1606,35 markkaa


Jonkinasteisen aavistuksen kyseisen vuoden hintatasosta antaa paikallislehti Laatokka. Sen kokovuosikerta maksoi 4 markkaa 50 penniä Sortavalan kaupunkiin tilattuna, kun taas muualle maahan tilattuna kustannus olisi ollut 47 penniä suurempi. Kiertokoulujen oppikirjaksi tarkoitetun Aapisen hinta oli 40 penniä, joten tässä mielessä Rouvaswäen yhdistys pystyi auttamaan halutessaan melko laajaa joukkoa.



Sortavalan Rouwaswäen Yhdistys oli perustettu 1876. Sen taustalla oli jo 1853 toimintansa aloittanut Sordawala Fruntimmersförening, jonka tehtävänä oli erikseen koottavilla varoilla ylläpitää köyhäinkoulua työväestön lapsille. Perustajina mainitaan rouvat Hallonblad, Hällström, Boehm, Tapeniu, Gripenberg ja Renqvist. Koulu avautui helmikuussa 1853, mutta lopetti toimintansa muutaman vuoden kuluttua. Yhdistyksen kokoamat varattiin talletettiin pankkiin, mutta varsinaista toimintaa sillä ei ollut moneen vuoteen.

Lopulta 1877 yhdistys koki uuden tulemisen 32 jäsenen voimin. Pormestarinna Maria Berg oli tuolloin kutsunut koolle Sortavalan naisia ja näin pääsi rouvasväki uusin eväin kehittämään yhdistystään. Vanha yhdistys luovutti varansa uudelle 1879 ja tämä 11000 markan summa saatiin sillä ehdolla, että ne talletettaisiin kaupungin kassaan. Näin myös tapahtui jatkossakin.

Sen 20 toimintavuoden suurimpiin saavutuksiin kuului ehdottomasti paikallisen kutomakoulun perustaminen. Puheenjohtajina olivat juhlapäivään mennessä ehtineet toimia rouvat Hilma Plathan, Anna Saukko ja vuodesta 1885 tointa hoitanut Laura Alopaeus.