Eräs Ziden

Kirkkoherra Jakob Ziden oli syntynyt Tyrvään pitäjässä vuonna 1754. Hän sai nimensä isältään, josta myöhemmin tuli Ahvenanmaan Jomalan kirkkoherra. Isoisä Henrik Ziden oli raumalainen porvari ja tätä ennen suvussa oli ollut pappismiehiä aina Mårten Zideniuksesta lähtien. Tämä oli ollut satakuntalaisen Euran pitäjän kirkkoherrana vuodesta 1678 lähtien. Ziden/Zidenius -suvun kantavanhempina voidaan pitää Henrikin isää ja äitiä, raumalaista porvari Påhl Eriksson Palusta sekä tämän vaimona Valpuria.

Alussa mainittu nuorempi Jakob Z. kävi ensin Porin triviaalikoulua ja tuli ylioppilaaksi Turussa joulun alla 1772. Seuraavana päivänä hänestä tuli boreaalisen osakunnan jäsen ja opinnot huipentuivat pappisvihkimykseen Turun hiippakunnassa toukokuussa 1779.

Varsinainen pappisura alkoi, kun hänestä tuli heti vihkimyksen jälkeen leskikuningatar Loviisa Ulriikan henkirykmentin ylimääräinen pataljoonansaarnaaja. Komealta kalskahtavan tittelin ja toimen jälkeen oli vuorossa Tukholman suomalaisen seurakunnan kappalaisen apulaisena työskentely 1782. Jo samana vuonna Jakob Ziden nimitettiin Varsinais-Suomen Marttilan laajan maaseutupitäjän kirkkoherraksi. Hän sai myöhemmin rovastin arvon.

Jakob oli mennyt naimisiin leskivaimo Kristina Elisabet Fahlbergin kanssa Jomalan pappilassa ja nyt nuorikko joutui muuttamaan varsin erilaiseen ympäristöön keskelle täysin suomenkielistä seutua. Erityisen onneton oli rouva Fahlbergin toinen raskaus, jossa tyttölapsi syntyi lopulta kuolleena huhtikuussa 1788. Esikoispoika Jakob Henrik jätti sitten hieman laajemman jäljen Suomen historiaan.

Hän nimittäin oli se luutnantti Ziden, joka kaatui Iisalmen Koljonvirralla loppuvuodesta 1808 ja josta
Runeberg teki kuolemattoman Vänrikki Stoolin tarinoissaan. Kirkkoherra Ziden oli itsekin tehnyt runoja tai pikemminkin ns. arkkiveisuja. Ne olivat lisäksi suomenkielisiä, mikä luonnollisesti antaa niille aivan oman arvonsa. Oheisessa kuvassa on kirkkoherra Zidenin käsialanäyte Marttilan rippikirjan takakannesta. Hän on kirjoittanut mukavan täsmällisellä tavalla ja kirjoista ei löydy ikäviä yliviivauksia juuri lainkaan.

Jakob Henrik Ziden oli ehtinyt mennä naimisiin keväällä 1806 Albertina Krianderin kanssa, mutta tämä liitto päättyi avioeroon jo seuraavana vuonna. Ehkäpä luutnantti Ziden kuittasi tämän tosiseikan samalla hurtilla huumorilla kuin Runebergin Ziden kuolemansa hetkellä;


Veriseltäpä hiekalta kättään vain luutnantti se nyt kohottaa, näkö kirkastuupi ja riemahtain povi kuolinhetkenä nousee, hän hattua heiluttaa:

"Vai kunnialla he kaatuivat, sekä ehtivät ensiksi, ja jäljissäin mua seurasivat, hurraa, sepä sukkela temppu, nyt kuollahan herroiksi!"

Kommentit

Suositut tekstit